Samarkand ja matkan yhteenveto

Samarkand - tuo sadunhohtoinen nimi kaupungille, joka on saanut todistaa niin Silkkitien kukoistuksen, arabien valloituksen kuin mongolien aiheuttamat tuhot, on eittämättä Uzbekistanin ykköskohde nähtävyyksien ja historian osalta. Aavikolla vietetyn vuorokauden jälkeen Samarkand näyttäytyi vihreänä keitaana, jossa on upeita puistoja ja hyvin eurooppalaistyylisiä taloja (erityisesti venäläisessä osassa kaupunkia). Ehdin tutustumaan Samarkandin kahden päivän ajan. Ensimmäisenä päivänä kävin tutustumassa Timur Lenkin mauseleuimiin, Gur-E-Amir, joista olikin jo juttua edeltävissä artikkeleissa. Tämän jälkeen suutasin mielenkiintoiseen museoon, joka esittelee hänen pojan-poikansa Ulugbekin observatioon - hän oli aikanaan erittäin kuuluisa tähtitieteilijä ja tiedemies, ja hän toimi myös hallitsijana. Lähellä on myös entisen kaupunkin, Afrosiab, museo joka esittelee kiinnostavalla tavalla alueen historiaa. Lopuksi kävin vielä upeassa Shah-i-zindan alueella, jossa on toinen toistaa upeampia hautamuistomerkkejä.

Toisena päivänä kävin Registanin aukioilla, josta löytyy ne kaikki kuuluisimmat nähtävyydet - kolme madressaa. Loistoa riitti — tämä kannattaa tosiaan jättää viimeksi, koska muuten kaikki muu tuntuu niin vaatimattomalta. Eli jos mietit matkaa Uzbekistaniin, niin vieraile viimeisenä Samarkandissa. 

Samarkandista palasin vielä kahdeksi yöksi tuttuun ja hetkiseen Tashkentiin - tein matkan nopealla pikajunalla, matka kesti vain kaksi tuntia. Tämä on nopea vaihtoehto Tashkent-Samarkand-Buhkara välillä. 

Kahden viikon matka Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin onnistui mielestäni erittäin hyvin, ja pääsin näkemään ja kokemaan niitä kohteita mitä olinkin ajatellut jo alunperin. Seuraavassa plussia ja miinuksia matkasta näihin maihin:

Uzbekistan:

+ upeita kaupunkeja ja historiallisia kohteita: Samarkand, Khiva, Bukhara

+ kuuma Kyzylkumin aavikko

+ plov (!!), täällä tehdään Keski-Aasian parasta plovia 

+ tiet suhteellisen hyvässä kunnossa

+ nopea maahantulo ( vaatii LOI:n paikallisesta matkatoimistosta )

+ Aydarkulin järvi - ja uinti järvessä

+ ei turisteja ( kesäaikaan ) 

- käteisvaluutta maa: kannattaa vaihtaa pieniä määriä kerralla (50 USD - jolloin saat noin kaksi senttiä paksun nipun seteleitä)

- hotellien taso on välillä aika heikko, turismin infra ei ole vielä kehittynyt 

- heinäkuu on todella lämmin, jollei kuumaa aikaa matkustaa. Itse koin Kyzylkumissa 54 asteen lämpötilan 

Turkmenistan: 

+ Darvazan kaasukraateri

+ Ashgabatin utopia  (hämmästyttävä rakennuskanta)

+ paikalliset ihmiset Mervin kaupungissa 

+ Karakumin loputon aavikko

- Ashgabatin utopia (ei ketään missään) 

- diktatuuri -maakaasusta rikas maa, mutta vain murto-osa (ja kiinalaiset) voivat siitä hyötyä

- viisumin saanti 

- rajatarkastukset ja muodollisuudet ( passia piti näyttää noin 10 kertaa, ja tavarat todellakin läpikäyntiä tarkasti, erityisesti lääkkeet)

- vaatii saattajan rajalta rajalle, eli yksin et voi täällä matkustaa. 

- erillinen rekisteröinti Ashgabatissa 

- ei turisteja ( vuodenajasta riippumatta — törmäsin Ashgabatin lentoasemalla Taiwanilaiseen) 

Voit lukea blogista myös matkasta kolmeen muuhun stan-maahan (Tadjikistan, Kirgistan ja Kazakstan), joissa kävin heinäkuussa 2017. Vielä olisi jäljellä kaksi stan-maata: Pakistan ja Afganistan. Toistaiseksi en ole suunnitellut matkustavia näihin maihin lähitulevaisuudessa, mutta se jää nähtäväksi - erityisesti Karakum Highway kiinnostaisi ( ! Huom. Karakumeja on koko Keski-Aasia täynnä — kara tarkoittaa mustaa tai ääretöntä, ja kum aavikkoa tai laajaa aluetta).

Seuraavassa kolme kuvaa Samarkandin Tilla-Kari medressasta ja neljäs kuva on lennolta Tashkentista Istanbuliin kun Turkmenistanista lennettiin Kaspianmeren ylle (Turkish Airlines, Airbus A330-300)