keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Bukhara

Palasin Turkmenistanista takasin Uzbekistaniin Faropin raja-aseman kautta. Rajan ylitys kesti tunnin, ja pääsin taas todistamaan mitä ylitys tarkoittaa turistille. Koska raja-asemien väli on noin 2-3 kilometriä, niin asemien väliä ”liikennöi” yksi henkilö tai pakettiauto niitä matkustajia varten, jotka ylittävän rajan jalkaisin. Turisteilta kiskovat kovaa hintaa, tai ainakin yrittävät 1 dollaria henkilö noin 300-500 metrin matkasta. Taskussani oli jäljellä muutamia Turkmenistanin manatteja, jonka niistä pääsi eroon vaikka kovasti olivat dollareita halunneet. Taas passit tarkistettiin useampaan kertaa, ja laukkuja tarkistettiin. Pääsin myös jonojen ohi, kun rajamiehet huomasivat jonottavien henkilöiden joukosta minut ... jotain huutelua tuli muilta perään, mutta henkilökunta hiljensi heidät.

Rajalta matka jatkui Bukharan tai Buharan kaupunkiin, joka olikin huomattavasti eläväisempi kuin Ashgabat. Majoitus oli vanhassa juutalaisten kortteleissa, joista löytyy useita pieniä ja upeita B&B majoituksia. Oma majoitus oli Hotel Emir, jota voin suositella lämpimästi. Huoneet olivat isoja, tarjottu minttutee erinomaista kuten myös aamiainen. Hotellista oli alle sadan metrin kävelymatka Lyabi-Harz aukiolle, jossa oli iso vesiallas jota reunustavat lukuisat kahvilat ja niiden takana pari medressaan eli koraanikouluja, jotka nykyään toimivat matkamuistomyymälöinä. 

Seuraavan päivän vietin kokonaan Bukharassa tutustuen sen nähtävyyksiin, erityisesti Buhkaran Emiirin ARKiin eli linnoitukseen, sekä kuuluisiin moskeijoihin ja Bukharan torniin. Nykyisin näissä kaikissa toimii oikeastaan turisteille suunnattuja myymälöitä - ja oikeastaan mikään ei ole muuttunut satoihin vuosiin, koska Silkkitien aikaan samoissa tiloissa myytiin myös tuotteita Kiinasta, Intiasta, Persiasta ja Euroopasta. Turisteja näkyi vain muutamia - ehkäpä 10 henkilöä, lähinnä ranskalaisia ja intialaisia. Basaareissa/myymälöissä sai rauhassa kulkea, eikä kukaan alkanut kovasti mitään myymään. Tunnelma oli hyvin seesteinen — ja olihan lämpötilakin päivisin noin +41 astetta, ja tästä syystä Olympus kameran objektiivi ei enää toiminut enkä päässyt ottamaan yhtään kuvaa kameralla Bukharasta. Onneksi kännykkä oli mukana, jotenka sillä sain kuvattua muutamia kohteita. Kuvat löydät Instagram tililtä: @reissujani

Alla oleva kuva on Samarkandista, Gur-E-Amir mauseleumi, johon on haudattuna mm. Timur Lenk, hänen kaksi poikaa, Timurin opettaja. Mielenkiintoinen tarina liittyy aikaan, jolloin Timur Lenkin hauta avattiin ja sitä aloitettiin tutkia. Tutkijoita oltiin varoitettu siitä, että hautaa ei saisi avata, koska tällöin Timur tulee kostamaan hirveällä voimalla — seuraavana päivänä, kesäkuun 22 päivänä vuonna 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti