Reunion: Cilaos

Cirque de Cilaos laakso on Reunion saaren toinen pakollinen nähtävyys - Piton de la Fournaise tulivuoren jälkeen. Matka laaksoon oli huima - 40km vuoristotietä, jossa on 700 mutkaa ja muutama pidempi yksikaistainen tunneli. Vietin kaksi päivää Cilaosin laaksossa olevassa Cilaosin kaupungissa, joka on erittäin kompakti ja hieno paikka.

Cilaoksen laaksoa

Torstai 21.11.2019

Olimme saapuneet Cilaosin kylään edeltävänä päivänä ja käyneet katselemassa kylän raitilla menoa. Varsin "söpö" kylä - vaikka sen keskustaan oltiin rakentamassa uutta kävelykatua parhaillaan. Paikka on todella suosittu vaeltajien ja muiden ulkoilma-aktiviteetti ihmisten keskuudessa. Kylä sijaitsee sammuneen tulivuoren keskuskraatissa - ja sitä reunustaa yli puolitoista kilometriä korkeammalla olevat tulivuoren reunat. Itse kylä on 1600 metrin korkeudessa. Kylästä löytyy paljon erilaisia ravintoloita ja kauppoja. Tunnelma kylässä oli letkeän rauhallinen. Edeltävänä iltana kävimme ostamassa kaupasta grillatun kanan ja punaviiniä -- jota nautimme sitten majoituksessa.

Cilaoksen keskustan pirteän värisiä rakennuksia

Paikallista "Dodo" olutta - Dodo ihan sukupuuttoon jo kuollut lintu, joka aiemmin eli näillä saarilla

Jakaranda puut kukkivat upeasti ympäri Reunionin saarta

Aamulla lähdimme pienelle kävelylle läheiselle vesiputoukselle - Cascade Bras Rouge, joka on suhteellisen helppo kohde, ainakin menomatkalla jossa mennään noin pari kilometriä polkua alaspäin lähes 300 metrin verran. Polku on selkeä eikä siltä voi eksyä. Perillä putouksella oli hienot näkymät rotkolaaksoon ja itse putoukselle, jossa vesi syöksyi korkealta kalliolta alaspäin. Olimme paikan päällä tunnin verran, ja lähdimme takaisin -- paluumatka onkin sitten yhtä ylämäkeä.

Kohti vesiputousta

Maisemissa ei ollut valittamista

Cascade Bras Rouge - "Punaisen käsivarren" putous

Saavuimme Cilaosiin kylään parhaiksi lounasaikaan - jota tarjoillaan klo 12-14 ja sen jälkeen koko kylä hiljenee, kunnes taas klo 19 ravintolat avaavat ovet. Kävimme syömässä Chez Noe nimisessä ravintolassa, josta löytyi myös englanninkielinen menu ja henkilökuntaa joka jotenkin osasi englantia. Söimme paikallista "herkkua": grillattua kanaa (!! taas kerran !!), Cilaosin laakson linssejä ja kreolilaista kastiketta -- varsin hyvää.

Cilaoksen kylän kirkko

Iltapäivästä alkoi satamaan hieman vettä ja siirryimme takaisin majoitukseen nauttimaan viiniä ja patonkia. Cilaosin kylästä olisi päässyt myös itse tulivuoren huipulle, mutta tällöin olisi pitänyt lähteä liikenteeseen aiemmin ja monet yöpyvät ylhäällä vuorella ja auringonnousun yhteydessä kiipeävät viimeiset metrit huipulle. Meille riitti leppoisa aamupäivän kävely ja loppupäivän "chillailu" itse kylässä.