sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Blogihaaste: 10 matkailufaktaa minusta

Otan vastaan Unelmatrippi blogin haasteen kirjoittaa 10 matkailufaktaa minusta. Seuraavassa kuvaan hieman itseäni ja tapaa matkustaa.  Matkustamme vaimoni kanssa kahdestaan suosien omatoimimatkailua - mutta mennään itse yksityiskohtiin. Varoitus! Teksti saattaa järkyttää tiukkapipoisia lukijoita ja aiheuttaa hämmennystä varsinkin viimeisen paljastuksen kohdalla. 


Pamir-highway, Tadjikistan


1. Suunnittelen matkat tarkasti ja etukäteen 

Tykkään suunnitella matkoja etukäteen ja aika tarkasti jo viikkoja tai kuukausia ennen matkaa. Saatan käyttää tunteja etsiessä kohteeseen lentoja - yleensä välilaskujen kautta, kun "saa niin halvemmalla". Kun kohde on valittu - yleensä kun lentoliput on varattu, suunnittelen päivittäisen ohjelman matkalle käyttäen aina samanlaista pohjaa, jossa on päivä kohtaisesti on kuvattuna missä ollaan ja minne mennään, miten mennään, mitä mahdollisia paikkoja tai nähtävyyksiä käydään katsomassa sekä ehkäpä tärkeimpänä missä on yöpyminen. Samaisessa dokumentissa on kustannuslaskelmat, yhteystiedot ja mahdollisesti vinkkejä ravintoloista yms. Tämä dokumentti tulostetaan mukaan matkalle useina kappaleena jokaiseen laukkuun jolloin matkatavaroiden mahdollisesti kadotessa sieltä löytyy tarkat yhteystiedotkin. Pisin matka minkä olen suunnittelut on 87 päivän matka Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan. Tämä blogi perustuu sille matkalle. Suunnitelmallisuus näkyy myös siinä että kannan mukana perinteisiä paperia oppaita ja karttoja, joita löytyykin varmaan yli sata kappaletta. Kartasta on niin paljon helpompi suunnitella ja hahmottaa kuin navigaattorista. Tällä hetkellä suunnitelmia on tehtynä viisi kappaletta lähes valmiiksi odottamaan aikoja parempia. 


2. Lensin ensimmäistä kertaa vasta 24 vuotiaana

Nuoruudessa en matkustellut ulkomailla ollenkaan, ja lensin ensimmäistä kertaa vasta kun pääsin työelämään. Kyse oli työmatkasta Taiwaniin. Kokemattomuus matkailusta oli vähän hämmentävää ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä - puhumattakaan silloisesta matkailusta kun internetistä ei mitään löytynyt ja matkaliput todellakin kirjoitettiin käsin. Kirjoitin tästä erillisen jutun, jota pääset lukemaan täältä: Ensimmäinen matka. Sittemmin lentoja on tullut lennettyä yli 300 lennon verran - ja yleensä lennät economy-luokassa, jollei sitten pisteillä ole saatu upgradea tai muuten vaan lähtöportilla semmoinen ylläri tullut. 

Lennolla Kathmandusta Istanbuliin - Turkish Airlines, business class 



3. En etsi luksusta majoituksista 

Pyrin suosimaan pieniä hotelleja ja majataloja majoituksien suhteen, sillä näissä yleensä on mukavin fiilis ja isäntäperheen/henkilökunnan kautta saa hyviä vinkkejä kohteeseen. En ole kovin vaativa majoituksen suhteen, koska minulla on taustalla useiden vuosien eräjormailua, jolloin ole tottunut nukkumaan keskellä erämaata niin kesällä kuin talvella. Huone/majoitus pitää kuitenkin olla perus-siisti, ei hirveästä ökököitä, vettä saisi tulla hanoista ja wc/suihku löytyä. Viiden tähden hotelleissa olen yöpynyt erityisesti Intiassa työmatkoillani. Niissä meinasi tulla ns. hotelli-kuolema kun kolmatta viikkoa Hyattin hotellissa olin Kolkatassa. Hostel-majoituksia en käytä. Haluan oman huoneen käyttööni. Matkan varrella on tullut yövyttyä ties missä. Vaimoni on erikoistunut löytämään matkoille mielenkiintoisia paikkoja - näistä pääset lukemaan täältä: Majoituksia maailmalta 

Majoitus Bulunkul kylässä, Tadjikistanissa - 3800 metrin korkeudessa. Karu mesta. 


4. Tykkään road-trip tyylisestä matkailusta

Tykkään tehdä autolla pitkäkin matkoja omatoimisesti jolloin maisema vaihtuu ja pääsee tutustumaan eri kohteisiin. Rannalla makaaminen ei sovi minulle. Olen autoillut vuokra-autoilla yli 40 maassa, joista ehkäpä eksoottisimpina voidaan pitää ajokulttuurin takia Jordaniaa, Tunisiaa ja Armeniaa. Keski-Aasiassa olen suosinut vuokrata kuljettajan ja/tai oppaan mukaan, ja osassa maista auton vuokraus ei niin vain onnistu (Turkmenistan ja Tadjikistan). Nämä matkat oppaan kanssa ovat olleet myös mielenkiintoisempia koska niissä pääsee matkan aikana keskustelemaan ties mistä asioista eikä vain kuunnella luentoja jostain merkittävästä nähtävyydestä. Osa keskusteluista ovat olleet todellakin syvällisiä ja mielenpainuvia - kuten Turkmenistanissa Darwazan kaasukraaterilla. Pisin road-trip on ollut Suomesta Italiaan ja takaisin kuukauden ajan, jolloin tuli ajettua yli 10000km. 

Road-trip Armeniassa - auton oli syytä olla 4x4. Tässä kohtaa tiet olivat vielä hyväkuntoiset


5. Matkani voivat vaikuttaa eksoottisilta  

Jotkut matkoistani voivat olla joillekin hieman eksoottisia, koska en tykkää massaturismikohteista ja haluan kokea uutta ja mielenkiintoista mitä nyt maailmalta löytyy. Useasti olen kuullut kavereilta kommentteja että "mitä ihmettä sä sinne matkustat?" - jos olen kertonut että lähden kesälomalla Kyzylkumin aavikolle, Aral-järvelle tai Siperiaan - tai kun matkustin yhden kesäloman aikana Kaukasukselta Karibiaalle ja edelleen Välimerelle. Minussa asuu sisällä pieni maailmanmatkailija - sen tunnustetaan ja "bongaan" erinäisiä maita suunnitelmallisesti. Olen käynyt 88 eri maassa, ja tarkoituksena oli saada 100 maata täyteen tänä vuonna alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sellainen outous kuitenkin on että en ole käynyt Etelä-Amerikassa vielä(kään), enkä Etelämantereella. On kuitenkin maita ja tiettyjä paikkoja joissa olen käynyt useamman kerran - kuten Prahassa kahdeksan kertaa. Ääripisteitä jutusta löydät niitä erinäisiä paikkoja joissa on tullut käytyä. 

Kyzylkumin aavikolla Silkkitien maisemissa, Ayaz-Kala linnoitus, Uzbekistan


6. Haluan maistaa matkoillani paikallista olutta

Tämä perinne on ollut mukana pitkään. Ensimmäiseksi kohteessa suuntaa yleensä paikalliseen baariin maistamaan maan olutta. Tietenkin eri maiden olut.kulttuuri vaihtelee puhumattakaan alkoholin saatavuudesta. Saksassa olen käynyt useita kertoja kuten myös Tsekeissä ja nämä ovatkin olut-kulttuurin osalta parhaat kohteet. Arabimaat edustavat sitten toista ääripäätä. Jordaniassa homma oli mahdottomuus koska olin siellä ramadan aikaan, mutta en antanut periksi ja sain (todella kalliin) oluen Ammanin lentokentällä - tosin hollantilaista olutta.  Etiopiassa ehdin Addis Abedan kentällä löytämään baarin jossa maistoin Pal olutta. Eksoottisin paikka missä olutta on tullut juotua on Pamir vuoristossa Bulunkul järvellä 3800 metrin korkeudessa keskellä isoja vuoria ja toinen oli Mongoliassa Gobin aavikolla. 

Baganissa, Myanmarissa olutta juomassa (kuvasta puuttuu Myanmar olut, joka oli parasta..)


7. Syön aina paikallista ruokaa 

Pyrin aina syömään paikallista ruokaa ja aina kun joku tarjoaa sitä, niin pitää edes maistaa. Eli en ole nirso ruualle - oli se sitten jurtassa tarjoiltua jakinvoi teetä tai jakin lihaa tai vaikkapa vasta teurastetun lampaan lihaa. Mutta eteen on myös tullut ruokia tai juomia jotka on pitänyt jättää väliin maistamisen jälkeen, kuten Intiassa tarjottu juoma, jossa oli todella paljon suolaa ja mausteita. Kuulemma se oli perinteinen maalaisten juoma kuumaan ilmaan - varmasti, mutta maku oli järkyttävä. Jordaniassa taisin syödä ramandan illallisella pässin kiveksiä ja munuaisia : menu oli arabiaksi enkä tajunnut siitä mitään, nälkä oli ja tarjosivat menua. 

Mielestäni parhainta ruokaa olen syönyt Georgiassa ja Thaimaassa. Georgiassa erinäiset salaatit, saslikit, khinkalit sekä hatsapurit ovat suurta herkkuani. Georgialaiset punaviinit ovat minun suosikkeja sekä myös Borjomi kivennäisvesi sekä ns. Georgian limu - vihreä rakuunalle maistuva limu. Georgiasta on jäänyt mieleen muisto liittyen vesimeloniin: nehän ovat suurta herkkua siellä. Pysähdyin tien varteen ostamassa meloneja kuorma-autosta. Hetken päästä tajusin että olisivat myyneet vaan koko lastin - tukkuna. Sanoin että yksi viiden kilon meloni riittää ja minut ohjattiin toiselle myyjälle. Kun palasin hotelliin meloni kädessä henkilökunta opasti minut keittiöön hakemaan isoa veistä, jotta saisin melonin pilkottua. Thaimaan keittiöstä löytyy minulle perus pad thaita tai muita chili herkkuja - jotka sitten saattavat ns. polttaa mennen-tullen. Myös heidän tapa koristella ruokia on upeaa. 

Eli en paikkaa matkalleni Juhla-mokkaa tai kaurapuuroa - vaan haluan tulla toimeen maan tarjonnalla.   

Gobin autiomaassa Mongoliassa jurtassa tehtiin ruokaa - jossa pataan laitettiin kuumia kiviä kypsentämään ruoka


8. En osta matkoillani tavaraa 

En osta matkoilla ns. tuliaisia kotiin tai shoppaile muutenkaan ostoskeskuksissa (minulle "ostos-helveteissä"). Mutta tähänkin sääntöön on olemassa poikkeuksia : maasta ostetaan aina jääkaapin oveen magneetti, ja se onkin ihan täynnä niitä. Toinen poikkeus ovat keraamiset keskiaikaiset talot, joita on useampi kymmenen ostettuna. Niitä pääset katsomaan täältä: Matkamuistoja maailmalta: Keskiaikaiset talot . Kolmas ehkäpä hieman yllättävä ovat hatut - niitä on jotenkin vain saatu matkoilta tai joitakin on ostettu. Hattuja on saatu mm. Kirgisiasta (perinteinen miehien korkea huopahattu) ja Uzbekistanista. Australiasta ostin kengurun nahkasta tehdyn aussie-hatun, jotka on ollut monilla matkoilla mukana. 


9. Matkustan kevyesti 

Matkustan kevyesti lähes aina pelkästää käsimatkatavaroilla, ja olen optimoinut sen mitä matkoillani tarvitsen ottaen huomioon paikalliset sääolosuhteet. Less-is-more on mottoni. Pisin matka, jonka olen tehnyt käsimatkatavaroilla oli kuukauden reissu Venäjän halki Mongoliaan ja edelleen Etelä-Koreaan. Löydät kuvaukset varusteista täältä: Varusteet


10. Matkollani minulla on mukana pehmoeläimiä

Tämä saattaa tulla jollekin järkytyksenä ja uutena asiana - mutta se on ihan totta. Meillä on ollut pitkään matkoilla pehmoeläimiä - lähinnä pieni jänis (nimeltään Bunny), jolle ostettiin myöhemmin kaveri (Bippi) ja niitä sittemmin tullut muutama lisää (mm. Mini-Moccha ja Guokkis). Näistä valitsemme aina kaksi mukaan matkoille ja he (ne?) poseeraavat ties missä. Vaimoni kirjoitti näistä aikoinaan blogia (Pupumatkat), mutta nyt löydät heidät Instagramista tililtä: @pupumatkat - eli sieltä pääset näkemään meidän (heidän matkoja ja toimintaa) matkoja hieman erinäisestä näkökulmasta, voisi jopa sanoa humoristisesta. Käyppä bongaamassa heidät - voit löytää myös pieniä teddy-karhuja.


Bunny (vasemmalla) ja Bippi (oikealla) Siperiassa matkalla kohti Baikal-järveä - uhrauspaikalla


Bunny poseeraan maailman isoimman Leninin pään edessä, Ulan Ude - Siperia

Bunny ja Bippi Etelä-Koreassa DMZ:lla - odottamassa josko juna lähtisi kohta Pohjois-Koreaan Dorasanin asemalta- ei lähtenyt. 

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  1. Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  2. Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  3. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  4. Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.


26 kommenttia:

  1. Kiva, että tartuit haasteeseen! Ja alkuperäinen juttuhan löytyy sitten täältä, jos joku lukija haluaa siihen tarttua: https://www.unelmatrippi.fi/10-matkailufaktaa-minusta/.

    Minäkin tykkään eniten pienistä majataloista tai hotelleista, en isoista hotellikomplekseista. Samoin haluan aina maistella paikallista olutta ja ruokia. En todellakaan roudaa Suomesta ruokia mukaan matkalle – paitsi automatkoille Eurooppaan lähtiessä pakkaamme mukaan perusjutut, jotta pärjätään ekat päivät eikä ihan ensimmäiseksi ole pakottava tarve etsiä ruokamarkettia. Noilla reissuilla yövymme siis teltassa, joten ruokaa tulee tehtyä itse. Ja jääkaappimagneetteja kerätään meilläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jenni! Laitoin sen alkuperäisen linkityksen jutun loppuun kun oli unohtunut. Reissussa ruuan kokkailu on ihan kivaa varsinkin road-trippien aikana mm. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa - tulee aikamoinen säästö, mutta halvempien hintatason maissa päädyn yleensä ravintolaan syömään.

      Poista
  2. Tosi paljon näyttää olevan yhteisiä asioita ja ihan samalla tavalla tulee itsekin matkat suunniteltua. Road tripit on tosiaan usein käteviä, koska samalla reissulla pystyy kätevästi näkemään useamman paikan ja muutenkin pystyy helposti liikkumaan paikasta toiseen. Me ei osteta tavaroita matkoilta edes tuon vertaa, mutta paikallista kahvia tai teetä saattaa tarttua mukaan.

    Aral-järvellä olisi muuten kiva päästä käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikko! Kiva kuulla että yhteistä löytyy vaikka tapoja matkustaa on monia. Road tripeistä olen samaa mieleltä. Aral-"järvellä" käynti oli pysähdyttävä paikka ja se laivojen hautausmaa erittäin kuvauksellinen kohde. Kaukana se on kaikesta - lähimpään kaupunkiin (johon lensin Tashkentista) oli matkaa kolme tuntia autolla.

      Poista
  3. Olipa sulonen tuo viimeinen fakta! Yllätyin enemmänkin siitä, kuinka moni kohta sopi itseenikin! Paikallisia ruokia ja oluita kuuluu maistaa. Mitä pienempi ja persoonallisempi majapaikka, sitä kivempi! Vuosi sitten tehtiin ihan poikkeus meidän molempien mieltymyksistä, kun päädyttiin ensimmäistä kertaa lomailemaan resortiin. Ei oo ollu meidän juttu, mut kaipasin juuri silloin erittäin helppoa löhölomaa :) Roadtripit on kyllä mustakin parhaita! Olis kyllä tullu keksittyä lopulta noihin faktoihin lisää, mut ehkä joskus saa tehdä samaisen postaukset mut vol 2. Tykkään kans ku kartat ym muut tiedot on paperilla. Matkan suunnitteluun saa kyllä upottaa tuntikausia ellei jopa kymmeniä tunteja, se on niin kivaa puuhaa. Magneetti lähtee täälläkin aina kotiin, mut ei juuri muuta. Joka tapauksessa, kuulostaa hyviltä ja tutuilta faktoilta, ja keveys - yess! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina. Osa matkustusta itselläni on suunnittelu ja karttojen ympärillä pohtiminen - kuten varmaankin sinullakin.

      Poista
  4. Tämä haaste on paljastanut meistä matkabloggaajista hyvin paljon samoja piirteitä melkein jokaisesta. Hienoa, että on hengenheimolaisia :)

    VastaaPoista
  5. Aika monessa kohtaa olemme enemmän tai vähemmän erilaisia matkailijoita. Ei nyt niin, ettenkö suunnittelisi yhtään tai että hotellien pitäisi olla luksusta, mutta ehkä vähän pehmeämmin: karkeat suunnitelmat ja noin neljän tähden hotelli, mielellään. Oluesta en välitä ja suklaa taas on matkoilla haastava juttu, sillä useimmiten sille on liian kuumaa, eli matkat ovat taukoa siitäkin. Shoppailu tosin on meilläkin nykyisin supistunut suunnilleen tuohon jääkaappimagneettiin, tosin sitten paluumatkalla saatan lentokentiltä ostaa kosmetiikkaa & hajuvesiä, jos osuu sopiva kenttä reitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Onneksi ei ole yhtä oikeaa tapa matkustaa - jokainen omalla tyylillään ja tavoillaan. Ehkäpä semmoisen on huomannut että kun ikää tulee lisää niin mukavuuksia ehkäpä haluaa enemmän, ja välillä on ollut mukavaa olla hieman hienommassa hotellissa esim. pitkän road-tripin päätteeksi tai kun Istanbulissa on useasti ollut paluussa yöpyminen niin tällöin 5* hotelliin on kiva mennä. Esim. tuon Nepalin ja Bhutanin matkan jälkeen lämmin suihku, pehmeä vuode sekä syönti lämpimässä ravintolassa olivat todella luksusta.

      Poista
  6. Heh, viimeinen paljastus sai hiukan hihittämään. Hauska idea! Itsellä myös tapana suunnitella reissut tarkkaan. Rakastan myös road trippejä, ja paikalliseen ruokaan tutustuminen on samalla hyvä tapa tutustua kulttuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Aika monella muuten näkyy matkoilla tuollaisia pieniä eläimiä tai hahmoja joita kuvataan eri kohteissa.

      Poista
  7. Monta kohtaa osui ja upposi omaankin reissuhistoriaan ja tapoihin. Nykyään kun koko elämä on tien päällä, tuo suunnitelmallisuus on vähentynyt, mutta aiemmin lomareissut oli todella tarkkaan mietitty ja aikataulutettu etukäteen, ihan jo sen takia, että tavoite oli ehtiä nähdä mahdollisimman paljon rajallisessa ajassa. Nyt kun palaa vanhoihin suunnitelmadokumentteihin, meinaa pelkkä lukeminenkin hengästyttää :D Meidän reissut ei omasta mielestä ole (vielä) edes suuntautuneet mitenkään eriytyisen eksoottisin tai vaikeisiin kohteisiin, mutta kaikenlaista kulmakarvojen kohottelua kohteet ja maat on toisinaan kavereissa herättäneet, joten kai ne sitten tosiaan eksoottisilta saattavat vaikuttaa. No, kukin tyylillään ja joskus ihan vaan pakettimatka aurinkoon voi varmasti olla se paras ratkaisu juuri siihen elämän hetkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki kun elää nomadina niin silloin suunnitelmat ovat toki väljemmät. Pitää kyllä sanoa että vaikka kirjoitan suunnitelmat aika tarkkaan, niin kyllä siellä on "älä tekee mitään" päiviä. Tai tuolla kolmen kuukauden matkalla kun olimme kaksi viikkoa Samuilla niin matkaohjelmaan oli kirjoitettu joka päivälle -- "rantalomaa".

      Poista
  8. Kyllä minun mielestäni matkasi ovat eksoottisia. Mutta kiva lukea reissuista ja paikoista, minne muut ei juurikaan eksy. Söpöt pehmot sulla mukana mutta missä on pehmojen kuvat eri maissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari vinkistä - ehkäpä pitäisi tehdä tulevaisuudessa postaus, jossa on pehmot esillä niissä maissa joissa ovat käyneet. Toki tuolta toisesta blogista niitä löytyy ja nykyisin myös pupumatkat instagramissa.

      Poista
  9. Listasi lähti kovin tutun kuuloisesti liikkeelle. Minäkin olen päässyt matkustuksen makuun vasta reilusti parinkympin jälkeen. Tykkään myös kovasti matkojen suunnittelusta. Tosin en ehkä ihan noin tarkalle tasolle mene päiväohjelmassa. Ennemminkin kerään vain listalle mahdollisia asioita, joita voisi tehdä ja nähdä tietyssä kohteessa. Paikan päällä sitten valitaan jotain näistä tai tehdään jotain ihan muuta. :)

    Jääkaappimagneettien keräilijäksikin tunnustaudun. Jos minä saisin päättää, olisi meillä jääkaapin ja pakastimen ovien lisäksi myös sähkökaapin ovikin täynnä magneetteja. Vaimo puolestaan haluaa pitää vain muutaman magneetin esillä kerrallaan. Olkoon sitten niin. Minä kaivelen laatikosta aina välillä uusia esille ja vaimo laittaa pitempään esillä olleita takaisin laatikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin jätän suunnitteluun ihan tarpeeksi löysää, vaikka siten että merkkaan listaan jonkun nähtävyyden tai museon jossa käytäisiin. Sitten riippuen fiiliksestä tai säästä riippuen mennään tai ollaan menemättä. Tai sitten vaihdetaan kohde toiseen. Mulla on sähkökaapin ovessa magneeteilla postikortteja joita ollaan lähetetty itselle jostain hieman "oudommista" kohteista ja jännitetty tuleeko kortti kotiin vai ei.

      Poista
  10. Aika monta kohtaa listaltasi löytyi, jotka voin allekirjoittaa. Minäkin pidän eksoottisísta kohteista ja mitä oudompi sen parempi :) Olen myös kuullut noita ihmettelyjä "miksi tuonne pitää matkustaa". Muistan, kun 10 vuotta sitten matkustin Peruun ja kerroin siitä junassa samaa työmatkaa kulkevalle tuttavalle. Hän kysyi minulta "Mitä sinä siellä teet? Eihän Perussa ole mitään näkemistä." Hämmennyin niin tuosta kommentista etten osannut heti vastata mitään. Näkemistä siellä riitti vaikka kuinka eikä kahden viikon matkalla ehtinyt nähdä kuin pintasilauksen. Haaveena olisi saada joskus 100 maata käytyä, mutta katsotaan nyt miten tämä etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja! Näitä kommentteja saan itsekin todella välillä ihmetellä - kun maa leimataan vaikkapa terrorismin koulutusleiriksi. Libanonissa käynti herätti juurikin tämmöistä "menet Hizbollahin koulutusleirille?" tai "varo kaappauksia". Toki tietyissä kohteissa turvallisuusriski on Suomea korkeampi, mutta pidän matkalla aika matalaa profiilia ja selvitän missä kannattaa liikkua ja missä ei. Beirutissa juurikin turvallisuusjoukot pysäyttivät minut, kyselivät mihin olen menossa ja neuvoivat turvallisimman reitin kaupungissa kun olin kävelemässä. Etelä-Afrikassa tankkasin taas autoa townshipin läheisyydessä -- paikalliset hämmästyivät varmaankin enemmän kuin itse.. en osannut pelätä ja aloin siinä tankkauksen yhteydessä vaan juttelemaan paikallisten kanssa.

      Poista
  11. Mulla ihan samat 1,4,5,6 & 7. No tuo ykkönen näkyy toistuvan aika monessa matkailufakta -postauksessa. Ei ole kovin yllättävä fakta. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä matkabloggaajat tekevät enemmän omatoimimatkoja, jolloin suunnitelmia pitää hieman tehdä tai edes ajatella. Charter matkoilla, joissa olen itse kaksi kertaa käynyt, kaikki on valmista - tai jos ottaa jonkun valmiin kiertomatkan niin riittää että löytää lentokentälle.

      Poista
  12. Tällaisia koosteita on hauska lukea ja todeta, että me matkaajat olemme pääsääntöisesti erilaisia, hyvä niin. Myös meikäläistä hymyilytty tuo pupujuttu, etenkin kun yksi yhtäläisyyksistämme on, että matkustamme pelkillä käsimatkatavaroilla. No, tuollaiset pupuliinit eivät paljon paina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Asko! Se on ihan hyvä että on erilaisia matkailijoita ja tapoja matkustaa. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. Sen tosin huomaa kun itse ikääntyy niin mukavuuden halu lisääntyy majoituksien suhteen. Nuo matkapuput kulkevat käsimatkatavaroissa eivätkä paljoa paina.

      Poista
  13. Olipa kiva ja mielenkiintoinen juttu! Koen periaatteessa, että meidän tapamme matkustaa on kovin erilainen, varsinkin siinä, että sinä selvästi haet enemmän seikkailuja ja eksoottisia kohteita. Mutta aina näköjään löytyy yhteistäkin. Mekin tykkäämme road tripeistä, joskin ehkä tutummissa ympyröissä kuin sinä. Ja haemme persoonallisia vaatimattomiakin majapaikkoja Ja rannoilla makaaminen ja shoppailu ei voisi vähempää kiinnostaa. Tuota käsimatkatavaroilla matkustamista vähän kadehdinkin. Minulle se voisi käydä ja onnistua, mutta Juhalle ei ikinä. Hänellä on farmarivolvon tavaratila kukkuroillaan. Aina. Siellä on mukana kaikki, mitä mahdollisesti tarvitaan kitaraa ja nuottitelineitä myöten. Kuvituksiasi ihailen edelleenkin Aila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Aila. Käsimatkatavaroilla lentäessä kohteeseen on yleensä helpompaa liikkua kun ei ole paljoa tavaraa vedettävä perässä. Toki tähänkin matkustustapaan tottui kuin tein pitkiä vaellusmatkoja, ja niissä pitää kaikki tarvittava kantaa mukana. Aika vähällä sitä kuitenkin matkoilla pärjää. Toki viime kesänä kun teimme Lappiin kolmen viikon matkan oli auto sitten ihan täynnä tavaraa -- varmuuden vuoksi. En tiedä miksi sitä niin paljon ottikin taas tavaraa mukaan: ruokaakin "raahattiin" mukana, mutta haluttiin nyt poikkeusaikana varmistaa että kontaktit jäivät mahdollisimman vähäiseksi.

      Poista