Pakistan - Murree Hills ja Islamabad

Pakistanin matkakertomuksen viimeisessä osassa matkustetaan Abbottabadista Murree Hillsiin ja takaisin Islamabadiin. Matkan viimeiset neljä päivää halusimme jo olla hieman "lomalla" ja välttää pitkiä ajomatkoja, sillä tähän mennessä olimme kiertäneet jo Pakistania 12 päivän ajan ja kilometrejä oli kertynyt noin 3000km. 

Pakistan monument, Islamabad

Abbottabad - Murree Hills

15.6.2023 Abbottabadista matka jatkui viileämmille seuduille kohti Murree Hillsia, joka sijaitsee Islamabadin välittömässä läheisyydessä noin parin tunnin ajomatkan päässä. Maisemat muistuttivat hyvin paljon jälleen Alppimaisemia mitä nyt apinoita oli paljon nähtävissä. Alueella oli paljon pieniä kyliä joissa oli useita turisteille tarkoitettuja majoituksia ja ravintoloita. Lisäksi matkan varrella mutkaiset tiet olivat useassa kohtaa täynnä turistimyymälöitä, jossa myytiin huiveja, mattoja ja yllättäen paljon sateenvarjoja. Alue sijaitsee keskimäärin 2200 metrin korkeudella ja ilma on huomattavasti viileämpää kuin Islamabadissa, joten moni pakistanilainen matkustaa alueelle niin Islamabadista tai Lahoresta viettämään viikonloppua tai pidempää lomaa. 

Ajoimme (taaskin) useamman tunnin hiljakseen Abbottabadista kohti Murree Hillsiä pysähdellen useassa paikassa ja samalla etsimme sopivaa hotellia. Päädyttiin lopulta itse Murree Hillsin pääkylään, ja siellä myös Hotel One ketjun Hotel One Mall Road Murree hotelliin, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Tämä oli matkan ainoa paikka missä olimme samassa paikassa näin "pitkään". Halusimme viettää hieman lomaa. 

Murree Hills - hotellihuoneen parvekkeelta näkymä

Iltapäivästä kävimme kävelemässä itse "Mall Roadia" edestakaisin ja se olikin täynnä ihmisiä. Emme nähneet yhtään muuta länsimaista tai muutakaan ei-pakistanilaista turistia koko kylässä. Täällä olimme myös ehkäpä turistinähtävyys, mutta siinä missä Peshawarissa ei näkynyt kuin miehiä kaduilla, niin täällä oli ihan toinen meno - perheitä, lapsia, miehiä ja naisia länsimaalaisesti pukeutuneina nauravina ja hymyilevinä joukkoina. 

16.6.2023 Lähdimme aamupäivästä ajelemaan Murree Hillsistä nyt toiseen suuntaan - itään kohti Kashmirin alueen rajaa ja ensimmäisenä kohteena oli viiden tähden hotelli - PC eli Pearl Continental hotelli Bhurbanin kylässä. Opas halusi viedä meidät tänne, koska oli ehkäpä osannut lukea meitä oikein ja ymmärtänyt että vietettäisiin vaan rento päivä ilman sen suurempia nähtävyyksien kiertämistä. PC hotelliin ei kuitenkaan niin vain ajettu ja koska majoituimme sen "sisarhotellissa" (Hotel One) niin sieltä kautta piti pyytää lupa ja saimme näin myös "ilmaisen sisäänpääsyn" hotelliin jonne ajettiin isojen porttien ja auton tarkistuksen jälkeen. Kiertelimme hotellin puistoissa ja metsäpoluilla tunnin verran. Näköalapaikalta näkyi Kashmiriin ja kaukana siinsivät vuoret joiden takana olisi Intia. Kävimme myös ravintolassa juomassa mainiot kahvit ja Mint Margaretha (mocktail) juomat. 

PC eli Pearl Continental hotelli

PC hotellissa jatkoimme matkaa kohti itää ja ajoimme aina Munasan (kyllä, luit oikein - Munasa) kylän ja Jhelum joelle asti, jonka toisella puolella sijaitsee Kashmirin alue johon meillä ei viisuminkaan vuoksi ollut lupaa mennä ja rajalla olivat turvalllisuusjoukot vastassa. Kashmirin alueellahan on jo useita vuosikymmeniä jatkunut Pakistanin ja Intian välinen konflikti eikä sinne haluta päästää turisteja jos jotain terrorismiin liittyvää toimintaa siellä sattuisi esiintymään. Ajoimme Jhelum joenrantaa seuraten pienten kylien läpi ja edelleen takaisin Murree Hillsin kylään. Illalla kävelimme jälleen Mall Roadilla ja kävimme syömässä samassa (ketju) ravintolassa kuin Abbottabadissa eli Usmania ravintolassa.

Kashmirin rajalla, oikealla puolella Jhelum jokea

Murree Hills - Islamabad 

17.6.2023: Matkan viimeinen kohde - Islamabad, johon on Murree Hillsista parin tunnin ajomatka. Tie kiemurtelee kokoajan alaspäin ja ulkolämpötila taas nousi ylöspäin. Islamabadissa oli jo aamusta järkyttävän kuuma - ehkäpä noin 35-37 astetta kun kävelimme katsomaan ensimmäistä kohdetta Rawalin tekojärveä. Ei kovin kummoinen paikka ja eihän siellä ketään ollut keskellä päivää. Kuten ei ollut seuraavassakaan kohteessa - Pakistanin monumentilla jossa neljä isoja kaarta kuvastavat Pakistanin neljää aluetta. 

Faisalin moskeija, Islamabad

Alunperin meidän piti majoittua Rawalpindissä joka Islamabadista ehkäpä kymmenen kilometrin päässä, mutta päädyimmekin jäämään Islamabadiin (Signature Residence majatalossa) koska matka Rawalpindistä takaisin Islamabadiin olisi kestänyt puolesta tunnista tuntiin ruuhkista riippuen vaikka olikin lauantaipäivä. Islamabad on mielenkiintoinen kaupunki verrattuna muihin Pakistanin kaupunkeihin - pääkaupunki, joka on rakennettu vasta 1960 luvulla ja 1967 siitä tuli Pakistanin pääkaupunki. Aiempi pääkaupunki oli Karachi jota pidettiin "turvattomapana" ja valtion virastot haluttiin lähemmäs islamistisia alueita. Islamabad kaupunki rakenne pohjautuu ruutukaavaan joissa viivasuorat leveät tiet halkovat kaupunkia. Kaupunki myös erittäin vihreä siellä olevien puistojen vuoksi. Kadut tosin olivat lähes autiot kun ajelimme lauantaina pitkin ja poikin kaupunkia kiertäen katsomassa niin Green kuin Blue zoneja - joissa ensimmäisessä oli paljon hallintorakennuksia (mm. Pakistanin parlamentti) ja toisessa taas pilvenpiirtäjiä, ns. liike-elämän keskus. Muuten kaupunkikuva on hyvin tasainen. Illalla kävimme katsomassa vielä Faisalin moskeiljan joka on Pakistanin suurin ja tärkein moskeija jonka jälkeen ajoimme ylös Saidpurin kukkuloille ja Daman-e-Koh näköalapaikalle katsomaan Islamabadia hieman ylempää. Paikalla oli todella paljon perheitä viettämässä leppoisaa lauantai-iltaa ja kukkuloilla kävi onneksi hieman viileämpi tuulenvire. 

Islamabad Daman-e-Koh näköalapaikalta nähtynä

18.6.2023 Nukuimme pitkään majoituksessa ja lähdimme vasta puolen päivän jälkeen kiertämään uudestaan Islamabadin (tyhjiä) katuja autolla. Lounaan jälkeen kävimme vielä basaarissa ostamassa perinteisen pakistanilaisen miehen hatun - Pakol hatun. joka on villasta tehty hattu, jossa on reunoja kiertää ympyränmuotoinen reunus. Tätä hattua pidetään perinteisesti Chitralin alueella ja sitä näkee myös käytettävän Afganistanissa mm. Pashtun heimon jäsenillä. Iltapäiväksi ja loppupäiväksi suuntasimme Islamabad Serena hotelliin, jonne oli myös tiukat turvatarkastukset. Lähdimme ilta kymmeneltä kohti Islamabadin kansainvälistä lentokenttää ja jätimme hyvästit oppaalle ja kuljettajalle. Check-in aukesi klo 23 jälkeen ja siirryimme loungeen (ei alkoholia!) ennen boarding alkua. 

19.6.2023: Qatar Airwaysin Airbus 350-1000 (uusi konetyyppi minulle) lento lähti puoli neljän aikaa aamusta kohti Dohaa jonne saavuttiin paikallista aikaa kello viisi aamulla. Lentoaika oli vähän päälle kolme tuntia. Dohassa joutuikin kävelemään tovin mutta näille uuden The Orchard alueen, joka hieman muistutti Singaporen lentokentän aluetta - trooppinen puutarha ja isot vesiputoukset. Kannattaa käydä katsomassa jo on pidempi vaihtoaika Dohassa. Jatkolento Helsinkiin (Finnairin Airbus A330-300) lähti hieman myöhässä mutta eipä se enää haitannut ja aamupalan jälkeen ehdimme nukkumaan edeltävän yön väsymystä pois. Lentokentältä siirryimme kotiin ns. huoltotauolle pariksi päiväksi ennen seuraavaa matkaa - kohti Välimerta ja Italian Sardiniaan saarta. 

Kotimatkalla - Finnarin lennolla Dohasta Helsinkiin

Epilogi Pakistanin matkasta

Pakistan osoittautui yllättävän kiinnostavaksi paikaksi vierailla ja pitkäaikainen haave päästä Karakoram Highwaylle toteutui. Turisteja maassa käy yllättävän vähän koska sitä kulttuuria tai infraa ei maassa ole kovinkaan paljon, jota osaltaan ehkäpä vähentää ihmisten mielikuvat maasta ja erityisesti sen aiemmista ongelmia liittyen terrorismiin tai epävakaaseen ja korruptoituneeseen hallitukseen. Matkan haastavammaksi osuudeksi osoittautui valitettavasti viisumien pitkä ja vaivalloinen hyväksyntä, ja sen soisi olevan huomattavasti nykyistä mallia jouhevampi ja nopeampi. 

Matkan opas, Sherbaz, osoittautui erittäin hyväksi ja ystävälliseksi ja asiantuntevaksi henkilöksi kuten myös kuljettajamme joka ajoi rauhallisesti ja vakaasti välilläkin hieman haastavampia tietä pitkin. Kävimme heidän kanssa pitkiä keskusteluita niin Pakistanista kuin Suomesta ja meillä oli monta hauskaa hetkeä matkan varrella. Koska meitä oli matkalla vain kaksi henkilöä myös matkaohjelmaan oli helppoa tehdä muutoksia tarpeen mukaan verrattuna ryhmämatkaan, jossa muutokset eivät välttämättä ole niin yksinkertaista tehdä matkan aikana. 

Karakoram Highwaylla - kohti Khunjerabin solaa noin 3800 metrin korkeudella.

Pakistania matkakohteena voin suositella henkilöille joilla on hieman enemmän matkustamisesta kokemusta ja suhtautuvat positiivisella mielellä eri kulttuureihin ja ovat valmiita kokemaan uusia elämyksiä avoimin mielin. Pakistan on mielestäni turvallinen matkaa matkustaa, kunhan välttää muutamia konflikti ja raja-alueita. Afganistanin tilanteen "rauhoittuminen" on osaltaan myös vaikuttanut Pakistaniin. Pakistan on täynnä mielenkiintoisia kohteita - erityisesti Karakoram Highway ja Hunzan laakso olivat matkan kohokohtia. Suomesta järjestetään myös ryhmämatkoja Pakistaniin, mutta omatoimisesti matkustaminen sinne onnistuu. 

Herättikö tämä kuuden jutun Pakistanin matkakertomus sinussa kiinnostusta matkustamisesta Pakistaniin tai muita ajatuksia kohteesta? 

Karimabadista ostetut jakin villasta kudotut matot (40*150cm)- pihalla tuulettumassa. Nyttemmin makuuhuoneessa sängyn vieressä. Matkamuistot Pakistanista. 

  

Pakistan - Mingora, Peshawar, Abbottabad

Pakistanin matkan kymmenentenä päivänä jätimme hyvästi Hindu Kush vuoristolle ja siirryimme kohti Khyber Paktunkwan alavampia seutuja. Samalla myös lämpötilat nousivat hetkessä lähemmässä 40 astetta. Tämä juttu kertoo matkasta Swatin laaksoon Mingoran kaupunkiin ja sieltä kohti Afganistanin rajaa olevaan Peshawariin kaupunkiin josta palattiin takaisin itään Islamabadin pohjoispuolella olevaan Abbottabadin kaupunkiin. 

Kabul joki

Kalash valley - Swat valley (Mingora)

12.6.2023: Aamusta ajoimme takaisin Kalashin laaksosta Chitral-Islamabadin tielle puolitoista tuntia (20km) ja suuntasimme etelään kohti Lowarin solaa (Lowari pass). Ehdimme ajaa pari tuntia tätä tietä kunnes Kalkatakin kylässä liikenne pysähtyi. Syynä oli se, että rekka oli kaatunut tielle tukkien sen kokonaan ja kymmenen henkilöt yrittivät vetää sitä ylös köysien kanssa. Totesin itsekseni että ihan turha homma, koska mitään vipua ei ollut ison rekan nostamiseen. Rekan alle oli jäänyt henkilöauto, jossa oli ollut kolme henkilöä jotka olivat vakavasti loukkaantuneet. Onnettomuuspaikalla meni puolisen tuntia kunnes ruuhkautunut liikenne päästettiin jatkamaan matkaa.

Onnettomuuspaikka - rekan alla on vielä henkilöauto (en julkaise siitä kuvia, vaikka kävin katsomassa)

Lowari tunneli (10km) nopeutti huomattavasti matkaa kohti Dirin kaupunkia, ja maisemat muistuttivat hieman keski-Euroopan Alppi-maisemia. Dirissä huomasi että oltiin tultu taas alueelle jossa katukuvassa näkyi vain miehiä ja harvat naiset olivat pukeutuneet burkhiin. Matka jatkui kokoajan "alaspäin" ja Chakdaran kaupungista käännyttiin kohti Swatin laaksoa ja Swatin jokea seuraten. Tämä alue oli ollut Taleban joukkojen hallussa pitkään 2007-2009 ja edelleen tilanne oli hieman kireä. Check-pointteja oli useita. Aiemmissa check-pointeissa oli riittänyt että meidän passin ja viisumin tiedot annetaan poliiseille, mutta täällä juuri ennen Mingoran kaupunkia he halusivat vielä valokuvata meidät - "just in case", eli jos jotain sattuu niin on myös kuvat meistä. Tarkistuspisteellä ollut (salaisen) poliisin henkilö tunsi oppaan ja olisi halunnut meidän pysähtyvän juomaan teetä mutta koska päivä oli pitkä, olimme jo tehneet matkaa lähemmäs 10 tuntia, päätimme jatkaa matkaa Mingoran kaupunkiin.

Koululaiset matkalla kotiin

Mingoran kaupungissa pääsimme juuri perille ennen auringonlaskua. Hotelli oli hienoin tähän mennessä ja nimeltään Hilton Place hotel, joka sijaitsi heti Swat joen varrella. Oikeasti ei ollut mitään Hiltoni ketjun hotelli mutta Pakistanissa monet hotellit olivat ottaneet esim. Hilton tai Movenpick hotellien nimet käyttöön. Ilta meni hotellilla syödessä ja illalla pohjoisesta nousi iso ukkosmyrsky joka heitteli mm. kattoterassilla olevia tuoleja alas pihalle. 

Swat Hilton Palace Hotel

Mingora - Peshawar 

13.6.2023: Aamu alkoi säädöllä. Hotellista ei löytynyt kahvia, koska henkilökunnan mukaan sitä ei tarvinnut siellä pitää koska kukaan ei sitä tilannut. No me olisimme kyllä tilanneet. Opas ymmärsi tilanteen ja kiersimme Mingoran (Swatin) paikallisia aamulla auki olevia ravintoloita mutta niiden tarjonta ja laatu oli sen verran heikko että suuntasimme alueen parhaimpaan viiden tähden hotelliin - Swat Senera hotelliin. Se oli ehkäpä matkan paras aamiainen ja palvelu. 

Swat Serena Hotel

Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa pois Swatin laaksossa ja kävimme katsomassa paria buddhalaisuuteen liittyviä kohdetta joista yksi oli iso Shingardar Buddhist stupa joka on pohjoisen Pakistanin isoin jäljellä oleva buddhalainen stupa. 

Shingardar Buddhist stupa

Ajoimme lopulta samaan check-pointiin, jossa samainen poliisi pyysi meitä jälleen juomaan teetä, joka oli meidät eilen kuvannut. Kahta kertaa ei voi kieltäytyä ja niinpä vietimme tarkistuspisteellä ehkäpä tunnin ajan juoden teetä konekiväärien ja muuten vahvasti aseistettujen sotilaiden keskellä. Yleensä näihin paikkoihin kohdistuu iskuja, mutta tällä kertaa saimme olla rauhassa...

Chardarasta suuntasimme etelään ja mikä yllätys olikaan edessä: 2-3 kaistainen Swatin tasainen moottoritie jota pitkin ajettiin kohti Mardan kaupunkia kunnes yhtäkkiä auton ilmastointi hajosi jälleen. Pysähdyimme huoltamolla, jossa ei ollut varaosia, mutta henkilökunta halusi ottaa meistä kuvia ja tarjota hedelmiä. Jatkoimme kohti Mardanin keskustaa ja kuski löysi jonkun "rasvamontun" jossa hihnaa yritettiin korjata. Lämpötila ulkona oli jo yli 40 astetta, joten ilmastoinnin toimivuus oli tärkeää. 

Swatin moottoritie

Pääsimme lopulta Peshawarin kaupunkiin, jossa oli tarkoitus olla kaksi yötä siten että seuraavana päivänä ajaisimme Afganistanin rajalle, jos saisimme turvallisuusviranomaisilta luvan. Mutta .. hotelli, Amin hotel, oli kuitenkin ehkäpä matkan huonoin ja sijaitsi suoraan Peshawarin pääkadun varrella. Meteli oli infernaalinen mikäli ei pitänyt huoneessa tuulettimia täysillä. Illalla lähdimme kiertämään kuuluisia basaareja mutta Katukuvassa vain miehiä, meitä tuijotettiin, hirveä härdelli joka suunnassa ja kuumuus. Kävimme kuitenkin syömässä basaarien keskellä olevassa - kuulemma parhaimmassa BBQ ravintolassa, jossa oli jälleen vain miehiä syömässä ja lisää tuijotusta. Ensimmäistä kertaa myös kadulla tultiin täysin "kiinni ihoon" ja sitten iski fiilis että pois täältä ja nopeasti. Sanoin oppaalle että huomenna lähdetään pois täältä ja saimme sovittua että aamusta käymme katsomassa yhden moskeilijan ja basaarit nopeasti ennen kuin lähdemme seuraavaan paikkaan. Saimme sovituksi että lähdemme kohti Abbottabadia kierroksen jälkeen. Paluu hotellille meni myös hieman pitkäksi koska jouduin hieman opastamaan kuljettajaa takaisin hotelliin - onneksi oli maps.me sovellus puhelimessa. 

Tästä päivästä  - varsinkin Peshawarista ei kuvia tullut otettua paljoakaan. Ehkäpä hieman matkaväsymystä jo tässä kohtaa eivätkä maisemat olleet enää niin dramaattisia kuin alkumatkasta ja lisäksi kuumuus väsytti. 

Peshawar - Abbottabad

14.6.2023: Aamusta hyppäsimme tuk-tukin (riksan) kyytiin ajoimme Mahabat Khan upealle moskeijalle (rakennettu vuonna 1630)  ja fiilis tuli hieman paremmaksi eilisen härdellin jälkeen. Moskeijan valkoiset marmorit ja minareetit hohtivat upeasti auringonpaisteessa. Moskeijassa paikallinen restauroija tuli näyttämään paikkoja ja olisi kovasti halunnut meidän jäävät juomaan teetä hänen kanssaan --  "Mutta moottoritie on kuuma, Kaupunkien valot mulle huutaa" eli haluttiin nyt pois Peshawarin härdellistä. 

Peshawarin kaipeilla kaduilla tuktukilla

Mahabat Khan moskeijan minareetti 

Ajoimme hyväkuntoista M1 moottoritietä ja edelleen M35 (Karakoram Highway) tietä Islamabadin pohjoispuolella sijaitsevaan Abbottabadin kaupunkiin. Paikkahan on "kuuluisa" siitä että Osama bin Laden tapettiin kaupungin laitamilla sijaitsevassa talossa vuonna 2011. Ajoimme paikan ohi - sitähän ei enää ole vaan talo on jyrätty sileäksi. 

Kävimme lounaalla hyvässä Usmania ravintolassa ja myöhemmin illalla kävimme samaisessa paikassa koska majoitumme läheisessä Hotel One Abbottabad hotellissa. Tätä ennen kävimme katsomassa pari muuta hotellia, mutta hylkäsimme ne koska yksi oli todella huonossa kunnossa ja toisessa ei ollut varavirtageneraattoria (sähkökatkot kaupungissa olivat hyvin yleisiä). 

Hotelli oli ehkäpä reissun paras - neljän tähden hotelli (jopa), jotenka vietimme aikaa ilmastoidussa hotellissa. Illalla sovimme vielä (joustavasti) oppaan kanssa loppumatkan kohteista. Päätimme että ajamme pariksi päiväksi Murree Hillsin alueelle, joka sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa ja sieltä ajamme vielä pariksi päiväksi Islamabadiin. Parin viikon matka alkoi jo hieman tuntumaan ja halusimme jo hieman vähemmän pitkiä ajopäiviä. 

Riisiä, kanaa ja taas kanaa - biryanin muodossa.

 Seuraavassa jutussa vielä matkan viimeiset neljä päivää - Murree Hills ja Islamabad. 

 

Pakistan - Hindu Kush vuoriston laaksoja

Karakoram Highway ja Karakorum vuoriston jälkeen suuntasimme kohti Hindu Kush vuoristoa joka ulottuu Pakistanin pohjoisosista Afganistaniin vuorijonon pituuden ollessa noin 800km ja leveyden noin 240km. Tässä jutussa matkustetaan Hunzan laaksosta aina Kalashin laaksoon asti kolmen päivän ajan. Hindu Kush vuoristo ei alkuun vaikuta niin massiiviselta kuin Karakorum vuoristo, mutta sieltäkin löytyy useita yli 7000 metriä korkeita vuoria. 

Phanderin laakso

Minapin - Phander

9.6.2023: Tiedossa olisi taas pitkä päivä - 240km ja 6-7 tunnin ajomatka ensin takaisin Gilgitin kaupunkiin, josta suunnattiin Gilgit jokea seurata aina Phanderin laaksoon asti. Tie Gilgitiin oli samainen Karakoram Highway jota pitkin olimme aiemmin matkustaneet, mutta paikassa nimeltään Normal ajoimme Hunza joen läntiselle rannalle ja edelleen Gilgitin keskustaan hyväkuntoista tietä pitkin. Samalla näimme etäällä horisontissa näkyvät Nanga Parbat vuoren eli Killer Mountain, joka maailman 9. korkein vuori. 

Gilgitistä tie muuttui huonommaksi, koska tietä oltiin kunnostamassa Gilgitin ja Shandur solan (paikka missä sijaitsee maailman korkeimmalla oleva hevospoolo kenttä - 3800 metrin korkeudella) välillä noin 200km matkalla. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme kohtaan missä saattoi nähdä Karakoram vuoriston päättyvät idässä ja Hindu Kush vuoriston alkavat lännessä johon suuntaan olimme ajamassa.  Tällä tiellä ei muuten paljon turisteja liikkunut koska valtaosa kulkee KKH pitkin eivätkä suuntaa enää Hindu Kush vuoriston alueille. Vasta Kalashin laaksossa ja Chitralin kaupungissa saattoi nähdä muita turisteja. Pysähtelimme pitkin matkaa pienissä kylissä ja pääsimme myös jakamaan mukana olleita vihkoja ja kyniä tytöille (turvallisuussyistä en kerro paikkaa tai julkaise kuvia tapahtumasta). Pysähdyksiä olimme tehneet koko matkan aikana myös muslimien rukous-aikoina noin 15-20 minuutiksi ja tässä kohtaa matkaa osaisin jo tietää milloin seuraavaksi pysähdytään ja kyselin muutaman kerran että olisiko taas aika pysähtyä rukoilemaan, jolloin me pääsimme kävelemään ja kuvailemaan maisemia. Opas, joka oli shia-muslimi suoritti varsin tunnollisesti rukouksen kun taas kuljettaja, joka oli sunni-muslimi teki rukouksen nopeasti laittamalla kädet kasvojen eteen ja se oli siinä.  

Karakorum (oikealla) ja Hindu Kush (vasemmalla) vuoristojen kohtaaminen 

Upeita kallioita Hindu Kush vuoristossa. Alla Gilgit joki

Vilja kasvaa pellolla

Gakhuckin kylässä pysähdyimme lounaalle, ja tämän jälkeen tie Phanderin laaksoon oli yhtä tietyötä ja jouduimme välillä odottamaan jotta tiet saadaan auki räjäytyksien jälkeen. Saavuimme myöhään iltapäivästä Phanderin laakson ylle kohoavalle harjanteelle ja majoituimme Hill top lodgessa. Illalla ruokana olikin vaihtelun vuoksi paistettuja taimenia (Gilgit joesta pyydettyjä) ja siinä syödessä kertoilin suomalaisesta suositusta tavasta valmistaa kalaa - savustamalla. Siinä useampi henkilö tuli katsomaan kun näytin netistä kuvia ja videoita niin sähköisestä savustimesta kuin avotulen päällä olevista savustuslaatikoista. Majoitus jossa olimme oli aivan uusi eikä täällä(kään) ollut yötä muita kuin me. 

Kirkasvetinen Gilgit joki

Tietöitä Gilgit-Shandur pass välisellä tiellä

Phander - Shandur pass - Mastuj

10.6.2023: Matka jatkui kohti Shandurin solaa (Shandur pass) johon oli kilometrejä vain 50km mutta ajoaikaa tänne menikin yli neljä ja puoli tuntia, koska tie oli sen verran huonossa kunnossa ja matkan varrella oli useampia pysähdyksiä tietöiden vuoksi. Onneksi viimeiset kymmenen kilometriä saatiin ajaa korkealla vuoristolaaksoissa kunnes pääsimme Shandurin solaan ja hevospoolo kenttien luo. Valitettavasti emme päässeet itse kentille, koska niitä oltiin kunnostamassa parin viikon päästä alkavaan turnaukseen jossa Gilgitin ja Chitral hevospoolojoukkueet kisaavat toisiaan vastaan. Tällöin paikalla on parhaimmillaan lähes 40000 ihmisistä ja ihmettelinkin ääneen että millaiset ruuhkat niillä heikkokuntoisilla teillä onkaan tällöin. No paikalta löytyi myös useampia helikopterikenttä niille kenellä on rahaa ja tarvetta päästä nopeammin paikalle. Nautimme kuitenkin teetä 3800 metrin korkeudella ja kävelimme ympäri aluetta noin tunnin ajan. 

Taukopaikka Shandurin solassa 

Tämä lähemmäksi emme päässeet hevospoolokenttää

Shandurin sola (Shandur pass)

Shandurin solasta soratie laskeutui siksakkia alaspäin Laspurin kylään ja eteni sieltä kohti Mastujin kylää. Etäisyys 40km - matka-aika kaksi ja puoli tuntia, eli olimme tehneet tätä 90km matkaa aamusta kahdeksan tunnin ajan. Mastujissa korjattiin Toyotan hajonnutta ilmastointia ensimmäistä kertaa ja sittemmin myöhemmin vielä kolme kertaa. Käytimme ajan hyväksi ja kävelimme Mastujin basaarissa sekä joimme teetä paikallisen hotellin edessä. Hotelli toki muistutti huonetta jossa oli vain patjoja lattialla. Paikallisia kullankaivajia oli hotellissa yöpymässä kun olivat tulleet kaupunkiin ostamaan tarvikkeita ja he oppaan välityksellä ihmettelivät meitä suomalaisia turisteja. 

Tie alas Shandurin solasta 

Kohti Mastujin kylää. Useassa paikassa oli maanvyörymiä tielle asti

Mastujista ajoimme vielä Chitralin tietä noin puolen tunnin ajan kunnes pääsimme majoitukseen : Zarak Guesthousiin, jota piti eläkkeelle jäänyt Pakistanin armeijan upseeri (kapteeni). Tämä majoitus oli erinomainen : upea puutarha, upeat näkymät Buni Zom vuorelle sekä erinomainen kotiruoka. 

Zarak Guesthouse - upea puutarha ja näkymät vuorille 

Mastuj - Chitral - Kalash valley

11.6.2023: Matka Mastujista Chitraliin ei ollut kovinkaan kiinnostava - Chitral jokilaaksoa seuraten sadan kilometrin matkan mutta kun tie on tietyötä ja suurimmaksi osaksi soratietä niin matkanteko oli hidasta, matkaan meni neljä tuntia. Matkalla sentään näkyi Hindu Kush vuoriston korkein vuori Tirich Mir - 7708 metriä. Chitralissa pysähdyimme lounaalle ja kävimme katsomassa Chitralin linnoitusta (ulkopuolelta) ja upeaa Shahi moskeijaa heti linnoituksen vieressä. Samalla havaitsimme että vuoriston viileys oli vaihtunut lähemmäs 35 asteen lämpöön vaikka kaupunki onkin 1500 metrin korkeudella. 

Tirich Mir vuoren huippu vasemmalla. Afganistan sijaitsee toisella puolella vuorta. 

Chitralin Shahi moskeijan minareetit

Chitralin kaupungista jatkoimme matkaa kohti Kalashin laaksoa johon viimeiset parikymmentä kilometriä ajettiin lähemmäs kahden tunnin ajan kapeaa ja välillä vuorenseinämillä kulkevaa tietä pitkin. Kalashin laakso on kuuluisia siellä asuvista Kalasheista jotka ovat noin 4000-5000 henkeä oleva ei-muslimivähemmistö (ne noudttavan omalaatuista hindulaisuutta tai luonnonuskoa) eläen pienellä Kalashin laakson kylissä. Aiemmin he olivat huomattavan iso väestö ja hallitsivat suurinta osaa aluetta. Nykyään Kalashin laaksossa elää heidän kanssaan huomattava määrä muslimeja ja näyttääkin siltä että kalashien lukumäärä tulee tulevaisuudessa vähenemään. Kalashit viettävät keväisin isoja juhlia (Chilam Joshi festifaalit), joissa he tapaavat toisiaan ja samalla paikalle saapuu myös paljon muitakin seuraamaan heidän omalaatuista juhlintaa. Joidenkin tietojen mukaan Kalashit pohjautuvat Aleksanteri Suuren jälkeläisistä ja tästä syystä esim. Kreikan valtio tukee aluetta rahallisesti. 

Benariz guesthouse, Kalashin laaksossa

Kalashien hautausmaan arkkuja

Kalashilaisen naisen kansallispuku

Toukokuussa 2023 Suomesta kävi Travallerin ryhmämatkalla seuraamassa Kalashien juhlintaa.Meriharakka blogia pitävät Pirkko ja Lasse olivat tällä matkalla ja löydät erinomaisen kuvauksen Chilam Joshi festivaalit. jutusta. Blogista löydät myös heidän Pakistanin matkan jutut kokonaisuudessaan Lahoresta, Islamabadista sekä myös Chitralista. 

Tie Kalashin laaksoon kulki välillä jyrkillä seinämillä

Me majoituimme yhdeksi yöksi Kalashin laaksossa Benariz Guesthousessa Bamburaten kylässä. Majapaikan isäntä, joka muuten näytti aivan kreikkalaiselta, lähti näyttämään ylempää kylästä löytyvää hautausmaata joka sinällään on nähtävyys, koska heillä on ollut tapana laittaa arkut suoraan maan pinnalle eikä niinkään maan alle. Kaleshien naiset ovat myös kuuluisia upeasta pukeutumisesta joihin jopa pienet koulutytöt pukeutuvat. 

Kävimme myös tutustumassa Kalashilaiseen taloon, jossa asui majapaikan isännän sisko. Saimme kuulla että he myös valmistavat viiniä, koska heille - ei-muslimeille, se on mahdollista. Viiniä Pakistanissa!! kyllä kiitos! Kertoivat että tekevät kahta viiniä: valko- ja punaviiniä. Tuossa tuokiossa olikin eteen kannettu lasit viiniä. Valkoviini olikin sitten täyttä pontikkaa, mulperipuun hedelmistä tehtyä noin 45 prosentista viinaa ja punaviini rypäleistä käymisellä tehtyä "käynyttä mehua" jossa oli noin 10-12 prosenttia alkoholia. 

"Valko- ja punaviiniä" Kalashin laaksossa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Swatin laaksoa ja Mingoran kaupunkia. Alue tuli tunnetuksi vuosina 2007-2009 kun Taliban valtasi sieltä laajoja alueita ja uhkasivat jopa Islamabadia kunnes Pakistanin hallinto sai alueen hallintaan.  

Pakistan - Karakoram Highway: Khunjerab pass

Karakoram Highwayn ja Pakistanin yksi kohokohta oli Khunjerab pass:lle eli Khunjerabin sola joka on maailman korkein kansainvälinen rajan ylityspaikka noin 4800 metrin korkeudella, Pakistanin ja Kiinan raja ja johon Pakistanin puolen osuus Karakoram Highwaysta päättyy. Tiedossa oli huimia maisemia, huimausta ja päänsärkyä. Khunjerabista palaisimme samaa tietä taisin Passuun ja edelleen Karimabadin ohi Rakaposhi vuoren juurella sijaitsevaan Minapinin kylään.

Kiinan ja Pakistanin raja-asema, Kiinan puoli. Khunjerab pass

Passu - Khunjerab 

8.6.2023: Viides matkapäivä Karakoram Highwaylla. Lähdimme aamulla puoli kahdeksalta kohti Pakistanin ja Kiinan rajaa johon Passusta oli matkaa 120km ja arvioitu matka-aika noin kolme tuntia. Tie rajalla oli todella hyvä kuntoinen eikä aamusta ollut muuta liikennettä. Pysähdyimme muutaman kerran mm. Khyberin kylässä ja isommassa Sostin kaupungissa, jossa oli paljon rekkoja joko viemässä tai tuomassa tavaraa Kiinan tai Pakistanin suuntaan. 

Passu cones vuoret Khyberin kylän puolelta kuvattuna

Kilik ja Mintaka solat olisivat vieneet kohti Afganistania ja Pamiria

Kohti Kiinan rajaa - noin 3800 metrin korkeudella

Khunjerab National Parkin portilla piti ostaa liput kansallispuiston alueelle. Ulkomaalaisilta hinta oli jokseenkin järkyttävän kova - 20 USD per henkilö. Tämän jälkeen tie alkoikin nousemaan pikku hiljaa ylemmäs lähtö korkeuden ollessa noin 3300 metriä kansallispuiston portilla. Tie seuraili kirkasta Khunjerab jokea. Ensimmäiset jakkilaumat tulivat näkyviin noin 3800 metrin korkeudella ja samoin alkoi päänsärkykin ja kävellessä piti hengittää syvään jotta sai tarpeeksi happea. . Yli 4000 metrin jälkeen ja noin viisi kilometriä ennen raja-asemaa tuli näkyviin isoja murmelilaumoja jotka juoksivat ympäriinsä osan ollessa pesien edessä vaihteina. Olo kävi entistä huonommaksi. 

Jakkeja

Murmeli. Näitä oli vaikea kuvata koska olivat niin nopeita liikkeissään. 

Vihdoin pääsimme Pakistanin puoleiselle raja-asemalle joka oli kyllä karu paikka: muutamia rakennuksia ja maailman korkeimmalla sijainnut pankkiautomaatti (ATM). En kokeillut nostaa siitä rahaa. Kiinan puoleiselle raja-asemalle oli noin parin sadan metrin kävelymatka. Kävely oli suoraan sanottuna aika tuskallista, koska happea piti tosiaan "haukkoa", hieman pyörrytti ja päänsärky oli aika infernaalinen. Lämpötila oli ehkäpä 10 astetta ja vaikka oli puolipilvistä oli pakko pitää aurinkolaseja silmillä koska ympäröivä lumi oli niin kirkasta että se hohti todella kirkkaasti. 

Maailman korkeimmalla sijaitseva ATM

Pakistanin raja-asema oli huomattavan vaatimaton verrattuna Kiinan puoleiseen. Kuvattu Kiinan puoleiselta raja-asemalta. 

Khunjerab pass saavutettu! Hieman tuskainen ilme.. 

Pitkän matkan olimme jo tehneet KKH pitkin. 

Aseistettu rajavartija seurasi vierellä kun kävelimme Kiinan puoleisen raja-aseman portille. Mikäli mukana olisi ollut Kiinan viisumit ja Pakistanin multiple entry viisumi oltaisiin toki voitu käydä Kiinassa mutta nyt meillä oli vain Pakistanin kertaviisumi. Yksinäinen kiinalainen bussi ylitti rajan eli matkustajat heiluttivat käsiään meille kovasti. Haukoin taas henkeä ja tarkistin Garminin satelliittinavigaattorista korkeuden - 4773 metriä. Uusi korkeusennätys! Aiempi korkein paikka jossa olin ollut oli Pamir Highwaylla oleva Al Baital pass - 4655 metriä. 

Korkeus raja-asemalla - 4773 metriä

Raja-aseman ympärillä kohoaa noin 6000 metrisiä vuoria

Olimme raja-asemalla ehkäpä puolisen tuntia, mutta sen jälkeen oli pakko lähteä laskeutumaan alemmas. Selvästi akklimatisoituminen ei ollut riittävää verrattuna esim. Pamir Highwaylle jossa nousimme ylemmäs vuorille huomattavasti hitaammin jolloin myös elimistö ehti tottumaan vähäiseen hapen määrään. Tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme takaisin Sostin kaupunkiin jolloin myös olo parani huomattavasti. Sostin kaupunki sijaitsee 2700 metrin korkeudella. Kävimme kaupungissa lounaalla ja yllättäen ruokakin maistui jo tässä kohtaa koska olimme tehneet aamusta matkaa jo viiden tunnin ajan. 

Sots - Minapin

Lounaan jälkeen ajoimme KKH takaisin kolmisen tuntia (noin 110km) ja kävimme Karimabadin lähistöllä oppaan siskon luona iltapäivä teellä ja syömässä kirsikoita. Pysähdyimme myös ihailemaan jälleen kerran Rakaposhi vuorta joka tällä kertaa näytti parhaan puolensa - vuoren huippu ei ollut pilvien peitossa ja taivas oli myös pilvetön.

Rakaposhi - 7788 metriä

Hunzan laakso ja joki

Minapinin kylässä majoituimme Osho Thang hotelliin noin kello viideltä iltapäivästä. Matka Pasasusta Kiinan rajalla ja takaisin Hunzan laaksoon oli kestänyt lähemmäs kymmenen tuntia. Majapaikassa söimme illalliseksi lammaspataa jota oltiin haudutettu useampi tuntia kivisen padan sisällä. Maukasta oli ja uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen. Seuraavana päivänä matka jatkuisi Gilgit jokea ja Hindu Kush vuorijonoa seuraten kohti luoteis-Pakistania lähellä Wakhanin käytävää (Wakhan corridor). 

Kivinen pata ja lammasta 

Sostissa, Karakoram Highway. Menossa kohti Khunjerabin solaa.