Pakistan - Hindu Kush vuoriston laaksoja

Karakoram Highway ja Karakorum vuoriston jälkeen suuntasimme kohti Hindu Kush vuoristoa joka ulottuu Pakistanin pohjoisosista Afganistaniin vuorijonon pituuden ollessa noin 800km ja leveyden noin 240km. Tässä jutussa matkustetaan Hunzan laaksosta aina Kalashin laaksoon asti kolmen päivän ajan. Hindu Kush vuoristo ei alkuun vaikuta niin massiiviselta kuin Karakorum vuoristo, mutta sieltäkin löytyy useita yli 7000 metriä korkeita vuoria. 

Phanderin laakso

Minapin - Phander

9.6.2023: Tiedossa olisi taas pitkä päivä - 240km ja 6-7 tunnin ajomatka ensin takaisin Gilgitin kaupunkiin, josta suunnattiin Gilgit jokea seurata aina Phanderin laaksoon asti. Tie Gilgitiin oli samainen Karakoram Highway jota pitkin olimme aiemmin matkustaneet, mutta paikassa nimeltään Normal ajoimme Hunza joen läntiselle rannalle ja edelleen Gilgitin keskustaan hyväkuntoista tietä pitkin. Samalla näimme etäällä horisontissa näkyvät Nanga Parbat vuoren eli Killer Mountain, joka maailman 9. korkein vuori. 

Gilgitistä tie muuttui huonommaksi, koska tietä oltiin kunnostamassa Gilgitin ja Shandur solan (paikka missä sijaitsee maailman korkeimmalla oleva hevospoolo kenttä - 3800 metrin korkeudella) välillä noin 200km matkalla. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme kohtaan missä saattoi nähdä Karakoram vuoriston päättyvät idässä ja Hindu Kush vuoriston alkavat lännessä johon suuntaan olimme ajamassa.  Tällä tiellä ei muuten paljon turisteja liikkunut koska valtaosa kulkee KKH pitkin eivätkä suuntaa enää Hindu Kush vuoriston alueille. Vasta Kalashin laaksossa ja Chitralin kaupungissa saattoi nähdä muita turisteja. Pysähtelimme pitkin matkaa pienissä kylissä ja pääsimme myös jakamaan mukana olleita vihkoja ja kyniä tytöille (turvallisuussyistä en kerro paikkaa tai julkaise kuvia tapahtumasta). Pysähdyksiä olimme tehneet koko matkan aikana myös muslimien rukous-aikoina noin 15-20 minuutiksi ja tässä kohtaa matkaa osaisin jo tietää milloin seuraavaksi pysähdytään ja kyselin muutaman kerran että olisiko taas aika pysähtyä rukoilemaan, jolloin me pääsimme kävelemään ja kuvailemaan maisemia. Opas, joka oli shia-muslimi suoritti varsin tunnollisesti rukouksen kun taas kuljettaja, joka oli sunni-muslimi teki rukouksen nopeasti laittamalla kädet kasvojen eteen ja se oli siinä.  

Karakorum (oikealla) ja Hindu Kush (vasemmalla) vuoristojen kohtaaminen 

Upeita kallioita Hindu Kush vuoristossa. Alla Gilgit joki

Vilja kasvaa pellolla

Gakhuckin kylässä pysähdyimme lounaalle, ja tämän jälkeen tie Phanderin laaksoon oli yhtä tietyötä ja jouduimme välillä odottamaan jotta tiet saadaan auki räjäytyksien jälkeen. Saavuimme myöhään iltapäivästä Phanderin laakson ylle kohoavalle harjanteelle ja majoituimme Hill top lodgessa. Illalla ruokana olikin vaihtelun vuoksi paistettuja taimenia (Gilgit joesta pyydettyjä) ja siinä syödessä kertoilin suomalaisesta suositusta tavasta valmistaa kalaa - savustamalla. Siinä useampi henkilö tuli katsomaan kun näytin netistä kuvia ja videoita niin sähköisestä savustimesta kuin avotulen päällä olevista savustuslaatikoista. Majoitus jossa olimme oli aivan uusi eikä täällä(kään) ollut yötä muita kuin me. 

Kirkasvetinen Gilgit joki

Tietöitä Gilgit-Shandur pass välisellä tiellä

Phander - Shandur pass - Mastuj

10.6.2023: Matka jatkui kohti Shandurin solaa (Shandur pass) johon oli kilometrejä vain 50km mutta ajoaikaa tänne menikin yli neljä ja puoli tuntia, koska tie oli sen verran huonossa kunnossa ja matkan varrella oli useampia pysähdyksiä tietöiden vuoksi. Onneksi viimeiset kymmenen kilometriä saatiin ajaa korkealla vuoristolaaksoissa kunnes pääsimme Shandurin solaan ja hevospoolo kenttien luo. Valitettavasti emme päässeet itse kentille, koska niitä oltiin kunnostamassa parin viikon päästä alkavaan turnaukseen jossa Gilgitin ja Chitral hevospoolojoukkueet kisaavat toisiaan vastaan. Tällöin paikalla on parhaimmillaan lähes 40000 ihmisistä ja ihmettelinkin ääneen että millaiset ruuhkat niillä heikkokuntoisilla teillä onkaan tällöin. No paikalta löytyi myös useampia helikopterikenttä niille kenellä on rahaa ja tarvetta päästä nopeammin paikalle. Nautimme kuitenkin teetä 3800 metrin korkeudella ja kävelimme ympäri aluetta noin tunnin ajan. 

Taukopaikka Shandurin solassa 

Tämä lähemmäksi emme päässeet hevospoolokenttää

Shandurin sola (Shandur pass)

Shandurin solasta soratie laskeutui siksakkia alaspäin Laspurin kylään ja eteni sieltä kohti Mastujin kylää. Etäisyys 40km - matka-aika kaksi ja puoli tuntia, eli olimme tehneet tätä 90km matkaa aamusta kahdeksan tunnin ajan. Mastujissa korjattiin Toyotan hajonnutta ilmastointia ensimmäistä kertaa ja sittemmin myöhemmin vielä kolme kertaa. Käytimme ajan hyväksi ja kävelimme Mastujin basaarissa sekä joimme teetä paikallisen hotellin edessä. Hotelli toki muistutti huonetta jossa oli vain patjoja lattialla. Paikallisia kullankaivajia oli hotellissa yöpymässä kun olivat tulleet kaupunkiin ostamaan tarvikkeita ja he oppaan välityksellä ihmettelivät meitä suomalaisia turisteja. 

Tie alas Shandurin solasta 

Kohti Mastujin kylää. Useassa paikassa oli maanvyörymiä tielle asti

Mastujista ajoimme vielä Chitralin tietä noin puolen tunnin ajan kunnes pääsimme majoitukseen : Zarak Guesthousiin, jota piti eläkkeelle jäänyt Pakistanin armeijan upseeri (kapteeni). Tämä majoitus oli erinomainen : upea puutarha, upeat näkymät Buni Zom vuorelle sekä erinomainen kotiruoka. 

Zarak Guesthouse - upea puutarha ja näkymät vuorille 

Mastuj - Chitral - Kalash valley

11.6.2023: Matka Mastujista Chitraliin ei ollut kovinkaan kiinnostava - Chitral jokilaaksoa seuraten sadan kilometrin matkan mutta kun tie on tietyötä ja suurimmaksi osaksi soratietä niin matkanteko oli hidasta, matkaan meni neljä tuntia. Matkalla sentään näkyi Hindu Kush vuoriston korkein vuori Tirich Mir - 7708 metriä. Chitralissa pysähdyimme lounaalle ja kävimme katsomassa Chitralin linnoitusta (ulkopuolelta) ja upeaa Shahi moskeijaa heti linnoituksen vieressä. Samalla havaitsimme että vuoriston viileys oli vaihtunut lähemmäs 35 asteen lämpöön vaikka kaupunki onkin 1500 metrin korkeudella. 

Tirich Mir vuoren huippu vasemmalla. Afganistan sijaitsee toisella puolella vuorta. 

Chitralin Shahi moskeijan minareetit

Chitralin kaupungista jatkoimme matkaa kohti Kalashin laaksoa johon viimeiset parikymmentä kilometriä ajettiin lähemmäs kahden tunnin ajan kapeaa ja välillä vuorenseinämillä kulkevaa tietä pitkin. Kalashin laakso on kuuluisia siellä asuvista Kalasheista jotka ovat noin 4000-5000 henkeä oleva ei-muslimivähemmistö (ne noudttavan omalaatuista hindulaisuutta tai luonnonuskoa) eläen pienellä Kalashin laakson kylissä. Aiemmin he olivat huomattavan iso väestö ja hallitsivat suurinta osaa aluetta. Nykyään Kalashin laaksossa elää heidän kanssaan huomattava määrä muslimeja ja näyttääkin siltä että kalashien lukumäärä tulee tulevaisuudessa vähenemään. Kalashit viettävät keväisin isoja juhlia (Chilam Joshi festifaalit), joissa he tapaavat toisiaan ja samalla paikalle saapuu myös paljon muitakin seuraamaan heidän omalaatuista juhlintaa. Joidenkin tietojen mukaan Kalashit pohjautuvat Aleksanteri Suuren jälkeläisistä ja tästä syystä esim. Kreikan valtio tukee aluetta rahallisesti. 

Benariz guesthouse, Kalashin laaksossa

Kalashien hautausmaan arkkuja

Kalashilaisen naisen kansallispuku

Toukokuussa 2023 Suomesta kävi Travallerin ryhmämatkalla seuraamassa Kalashien juhlintaa.Meriharakka blogia pitävät Pirkko ja Lasse olivat tällä matkalla ja löydät erinomaisen kuvauksen Chilam Joshi festivaalit. jutusta. Blogista löydät myös heidän Pakistanin matkan jutut kokonaisuudessaan Lahoresta, Islamabadista sekä myös Chitralista. 

Tie Kalashin laaksoon kulki välillä jyrkillä seinämillä

Me majoituimme yhdeksi yöksi Kalashin laaksossa Benariz Guesthousessa Bamburaten kylässä. Majapaikan isäntä, joka muuten näytti aivan kreikkalaiselta, lähti näyttämään ylempää kylästä löytyvää hautausmaata joka sinällään on nähtävyys, koska heillä on ollut tapana laittaa arkut suoraan maan pinnalle eikä niinkään maan alle. Kaleshien naiset ovat myös kuuluisia upeasta pukeutumisesta joihin jopa pienet koulutytöt pukeutuvat. 

Kävimme myös tutustumassa Kalashilaiseen taloon, jossa asui majapaikan isännän sisko. Saimme kuulla että he myös valmistavat viiniä, koska heille - ei-muslimeille, se on mahdollista. Viiniä Pakistanissa!! kyllä kiitos! Kertoivat että tekevät kahta viiniä: valko- ja punaviiniä. Tuossa tuokiossa olikin eteen kannettu lasit viiniä. Valkoviini olikin sitten täyttä pontikkaa, mulperipuun hedelmistä tehtyä noin 45 prosentista viinaa ja punaviini rypäleistä käymisellä tehtyä "käynyttä mehua" jossa oli noin 10-12 prosenttia alkoholia. 

"Valko- ja punaviiniä" Kalashin laaksossa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Swatin laaksoa ja Mingoran kaupunkia. Alue tuli tunnetuksi vuosina 2007-2009 kun Taliban valtasi sieltä laajoja alueita ja uhkasivat jopa Islamabadia kunnes Pakistanin hallinto sai alueen hallintaan.