Sofia

Matkustin pääsiäisenä 2025 Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan, jossa en ollut vielä käynyt muuta kuin vuonna 2013 ajaessa sen länsiosien läpi matkalla pohjoisesta kohti Rilan luostaria ja Banskoa. Niinpä oli hyvä aika käydä tutustumassa tähän Euroopan yhteen vanhimpaan kaupunkiin jonka traakialaiset sen aikoinaan perustivat. Sofia on myös Euroopan pääkaupungeista korkeimmalla sijaitseva kaupunki - 550 metrin korkeudessa ja sen eteläpuolella kohoaa Vitosha vuori 2300 metriin jonka mukaan myös Sofian kävelykatu on saanut nimensä - Vitosha bulevardi. 

Meillä oli käytännössä kolme täyttä päivää aikaa tutustua tähän kaupunkiin ja sanoisin että se on juurikin sopiva määrä päiviä jotta ehtii rauhassa tutustua kaupungin nähtävyyksiin. 

National Assemby of Bulgaria - entinen kommunistisen puoleen päämaja

Saapuminen ja liikkuminen

Lensimme Helsingistä Norwegian suoralla lennolla Sofiaan. Norwegian on parin vuoden aikana alkanut lentämään paljon itäisen Euroopan kohteisiin suoraan ja tälläkin lennolla kone oli aivan täynnä. Lentokentältä pääsee helpoiten keskustaan metrolla (keltainen linja, M4), ja maksu metroon suoraan luottokortilla portilla. Yksi matka maksaa 0.8 euroa, ja kolmen leimauksen jälkeen saakin jo päivälipun jonka hinta on kaksi euroa. Tulomatkalla emme kuitenkaan käyttäneet metroa, koska meillä oli hotellin kautta kuljetus. mutta paluumatkalla ja muuten kaupunkiin tutustuessa käytimme metroa muutamia kertoja. Muuten itse kaupungin nähtävyyden rajaantuvat noin neljän neliökilometrin alueella ja helpointa oli kulkea paikasta toiseen kävellen tai raitiovaunuilla. 

Sofian patsas - aiemmin tässä oli Lenin patsas

Majoitus

Majoituimme aivan keskustassa muutaman metrin päästä Vitosha bulevardista suhteellisen uudessa Sentro Boutique hotellissa, josta oli helppoa lähteä tutustumaan kaupunkiin. Huoneet olivat siistejä ja riittävän isoa. Aamiainen ansaitsee erityisen maininnan koska se oli a la carte tyylinen eli menusta pystyi tilaamaan noin 6-8 eri vaihtoehdosta sopivan annoksen. 

Ruokaa ja juomaa

Sofiassa pääsee syömään edullisesti tai sitten vähemmän edullisesti, mutta kuitenkin huomattavasti halvemmalla kuin Helsingissä. Lounaan tai päivällisen hinta 10-20 euron välillä, olut parista eurosta aina kahdeksaan (craft beer), erittäin hyvälaatuinen punaviini noin pari-kolmekymppiä pullo. Kävimme syömässä mm. seuraavissa paikoissa:

• Manastriska Magernitsa - puolisen kilometriä keskustasta tarjoili hyviä salaatteja ja lihavartaita
• Shataslivetsa - Vitosha Boulevard : "Ketjuravintola" ja hieman kalliimpi aivan "ytimessä". Erinomainen ruoka ja tunnelma ravintolassa, jossa kävimme kerran lounaalla ja kerran illallisella juhlistamassa syntymäpäivää. Viinivalikoima huippua! 
• Izbata Tavern - hauska ja pieni bulgarialainen "maalaisravintola". Huomattavasti halvempi kuin edeltävät paikat. 
• Imperial Gastrohub - olikin tapas- ja viiniravintola, jossa kävimme parikin kertaa maistelemassa bulgarialaisia punaviinejä.   
• Yritimme myös pari kertaa päästä sisään erittäin suosittuun Hadjidragnovisin kellariravintolaan, mutta "No Reservations!" niin ei päästy. 

Lammaskebab-annos kahdelle Shataslivetsa ravintolassa

Samassa yhteydessä voidaan mainita että käteistä emme olisi tarvinneet matkan aikana kertaakaan koska kortilla pystyi maksamaan kaikissa paikoissa paitsi yhdessä pienessä ravintolassa jossa henkilökunta kertoi heti että maksu vain käteisellä. Olin vaihtanut sata euroa Bulgarian "levoiksi" (lev). 

Nähtävyyksiä

Kirkkoja, kirkkoja ja kirkkoja. Niitä Sofiassa riittää, ja kuuluisampana tietenkin suhteellisen uusi 1900-luvun alussa rakennettu uusbysanttilaiseen tyyliin rakennettu Aleksanteri Nevskin katedraali. Sen vierestä löytyy Pyhän Sofian kirkko, joka tosin ulospäin näyttää enemmänkin varastorakennuksesta kuin kirkolta. Kenties hieman oudossa paikassa, loistohotellin ja presidentin viraston sisäpihalla on Sofian vanhin (400-luvulta) rakennus ja kirkko - Saint Georgin Rotunda eli pyöreä kirkkorakennus. Kirkko löytyy myös jännästi Serdikan metroaseman sisäänkäynnin vierestä - keskiaikainen St. Petka Samardjiyska. Samassa yhteydessä kannattaa käydä katsomassa roomalaisen ajan raunioita joita löytyy useammasta paikasta mm. "National Assemby of Bulgaria" eli entinen kommunistisen puoleen päämajan edestä olevalta aukiolta. Kävimme kenties 6-7 eri kirkossa Sofiassa.

Aleksanteri Nevskin katedraali

Saint Georgin Rotunda kirkko 400-luvulta

Aleksanteri Nevskin katedraali sisältä - pääsiäisen viettoa

Sofiasta löytyy myös toimiva moskeija heti vanhan Serdican takaa, jossa kävimme vain ovella, mutta sen takaa löytyi ehkäpä Sofian upein rakennus: vanha kylpylärakennus 1800-luvulta, jossa nykyään kaiketi toimii jonkilainen paikallisen historian museo. Heti tämän upean rakennuksen vieressä löytyi myös kiinnostava kuuman veden vesilähteet, josta paikalliset kävivät hakemassa vettä. 

Vanha kylpylärakennus

Kirkkojen lisäksi kävimme myös tutustumassa erinomaiseen historialliseen museoon heti presidentin viraston ja "National Assemby of Bulgaria" rakennusten vieressä, jonka arkkitehtuuri itsessään on upeaa koska on aikoinaan ollut ottomaanien moskeija (vuodelta 1494) jonka piirteet ovat selvästi nähtävillä. Museossa on esillä alueen historiaa kattavasti ja erityisesti aarrekammion upeat kulta- ja hopeaesineet olivat kiinnostavia. 

Kultainen kuolinnaamio

Kommunismia: Kävimme myös tutustumassa, tosin aidalla suojattuun, isoon Neuvostoliiton aikaiseen sotamuistomerkkiin Prince's Garden nimisessä puistossa. Yritimme myös vierailla hieman keskustan ulkopuolella olevassa kommunistisen taiteen museossa, jonka pihalle on kasattuna Leninin ja Stalin yms sen ajan "super-julkkisten" patsaista, mutta museo olikin kiinni koko pääsiäisen ajan. Museon paikkaa sai hieman hakea koska se sijaitsee oudosti asuinkerrostalojen ja toimistorakennusten keskellä.

Neuvostosotilaiden muistomerkki kuvattuna aidan raosta

Mutta kenties paras nähtävyys Sofiassa oli sittenkin "The Red Flat", museo jossa pääsi tutustumaan aitoon bulgarialaiseen 1980-luvun kerrostalohuoneistoon mielenkiintoisten selostusten kera miten paikallinen perhe asui ja eli kommunistisen ajan Bulgariassa. Museossa oli sallittua koskea ja tutkia esineitä ihan vapaasti. Osa oli jopa niin tuttuja minulle Suomesta 70- ja 80-luvulta että tuli ihan nostalginen fiilis. Vierailu museossa kestää noin pari tuntia ja sinne kannattaa varata etukäteen liput koska paikka on erittäin suosittu ja vain rajattu määrä ihmisiä päästetään kerrallaan huoneistoon. 

The Red Flat - kuin meillä kotona 70-luvulla... 

Lasten huone - minulla oli tuollainen pyörä 80-luvun alussa

The Red Flat - keittiössä, tuttua tässäkin

Laitettiin soimaan Dire Straits yhtyeen Sultans of Swing biisi

Toki kävelimme myös useammassa puistossa joita kaupungista löytyy yllättävän paljon. Kenties "upein" oli National Palace of Culture Park, josta löytyy monumentaalinen betonibrutalismia henkivä järkyttävän iso rakennus keskeltä puistoa suihkulähteiden ympäröimänä. 

National Place of Culture, Sofia

Bulgarian Sofia näyttäytyi meille erittäin mielenkiintoisena ja rentona paikkana. Englantia osattiin hyvin ja myös ruokalistatkin olivat englanniksi eikä enää ollut haasteita lukea vain kyrillisin kirjaimin kirjoitettuja tekstejä, niin kuin vielä pari kymmentä vuotta sitten.

 

Kevään tulppaanit kukkivat Sofiassa

Costa Rica - Tyynenmeren rannikolla

Costa Rican matkan viimeinen osuus suuntautui Tyynenmeren rannikolle Guanacasten maakunnan alueelle.  Siellä matkustimme kolmeen eri rantakohteeseen jotka olivat hieman toisistaan eroavia ja kävimme myös muillakin rannoilla. Kohteina olivat Playas del Coco, Playa Potrero ja Playa Samara. Costa Ricassa rannat ovat lähellä tosiaan ja mikäli yksi ranta ei miellytä pääsee nopeasti toiselle rannalle kun käytössä vuokra-auto. Se mikä näillä rannoilla yleisesti kiinnitti huomiota oli niiden siisteys ja rauhallisuus, kenties jopa autius ja tyhjyys. Toki Costa Ricasta löytyy actionia ja menoa kaipaaville bile rantoja. 

Playas del Coco - auringonlaskun aikaan

Sunnuntai 26.1.2025

Matka jatkui Monteverden pilvimetsien jälkeen kohti Costa Rican Tyynenmeren rannikkoa ja siellä ensimmäisenä kohteena oli Playas del Coco tai Cocon ranta. Matkaa oli noin 150km ja aikaa kului noin kolmisen tuntia, eli ensin takaisin Tilaraniin josta edelleen alamäkeä Canasin kaupunkiin jonka jälkeen suuntasimme Pan American highwaylle eli valtatielle 1 kohti Liberian kaupunkia ja sieltä kohti Cocoa.  Varsinkin Liberian jälkeen huomaisi että turisteja oli liikkeellä pitkistä autoletkoista, sillä myös Liberiassa on kansainvälinen lentokenttä vastaanottamassa turisteja. 

Playa Coco oli näistä kolmesta rannasta missä kävimme eittämättä vilkkain ja eniten palveluja sisältänyt paikka. Toki lähistöllä olisi ollut se "kuuluisin" ranta Playa Tamarindo, mutta se on kuulemma täynnä erityisesti amerikkalaisia ja muutenkin paikka on lukeman perusteella hieman levoton. Sitä ei kuitenkaan voinut sanoa Cocosta jossa oli erittäin rento fiilis. Ranta on lähes kolme kilometriä pitkä eikä rannan läheisyydessä ole hotelleja eikä ravintoloita kuin muutama. Ravintolat olivat Avenue Central kadun molemmilla puolilla ja majoitukset pääosin sen ympärillä tai läheisten kukkuloiden rinteillä. Majoituimme noin 1.5km päähän keskustasta Coco rannan pohjoisosassa sijaitsevaan pieneen ja rauhalliseen Hotel Villa del Sol nimiseen hotelliin, josta oli rannalle noin sadan metrin matka. Niinpä suuntasimme heti rannalle..  Turistien lisäksi rannalla oli todella paljon paikallisia ja kaikki sulassa sovussa. Rannalta puuttuivat kaikki myyjät ja hierojat yms joita esim. Thaimaan rannoilla on välillä riesaksi asti. Toisin kuin Monteverdessä niin täällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli noin +33 astetta.

Playas del Coco

Pitkä ranta kävelyä ja tietysti uimista varten - laskuveden aikaan.

Päivän ohjelmana oli myös pitkä lounas rantaravintolassa (Cafe de Playa), kävelyä rannalla, käynti erinomaisessa Numu taproomissa, jossa tuli maisteltua neljää eri olutta ja sen jälkeen taas kävelyä rannalla, erinomainen illallinen intialaisessa ravintolassa (Tandoor).  Auringonlaskua emme ehtineet katsomaan, kun olimme taproomissa juuri tällöin.

Numu taproomissa maistelua

Maanantai 27.1.2025

Playa Coco rantapäivä 2: Aamupäivästä kävelimme koko rannan päästä päähän ja tällä kertaa laskuveden aikaan. Ihailimme erityisesti pelikaanien lentoa ja syöksyjä ("kalastusta") veteen ja taisimme oman ymmärryksen mukaan myös bongata fregattilintujen parvia. Lounasta kävimme syömässä samaisessa intialaisessa ravintolassa jonka jälkeen kävelimme taas hissukseen rannalla ja ehdimme iltapäivästä käymään jopa hotellin uima-altaalla ennen kuin siirryimme katselemaan rannalle auringonlaskua. Tämä taisi olla tämän reissun ensimmäinen "älä tee mitään" päivä, joku voisi kutsua sitä vaan lomapäiväksi. 

Hotel Villa del Solin uima-allas

Auringonlasku värjäsi hiekan ja kalliot punaiseksi 

Tiistai 28.1.2025

Jatkoimme aamusta matkaa kohti Playa Potreroa siten, että ajoimme Playa de Cocosta ensin pohjoiseen muutaman kilometrin päähän sijaitseville Playa Hermosa ja Playa Panama rannoille, jossa jälkimmäisellä ei ollut aamusta kuin muutama muu turisti hevosilla ratsastamassa. Rannalla bongasimme monia eri haikaroita ja yhden iguaanin. Panama beachiltä koukkasimme sisämaahan päin ja ajoimme puolentoista tunnin ajan kohti Playa Potreroa pysähtyen lounaalla Playa Flamigon lähellä lounaalla. Playa Flamigon ympärille on rakennettu paljon resortteja ja rannat ovat ns. "hyljerantoja" eli täynnä turisteja aurinkotuoleissaan. Onneksi Playa Potrero oli täysin vastakohta tähän paikkaan - parin kilometrin rauhallinen ranta. 

Playa Panama

Iguaani Playa Panaman rannalla

Playa Potrerossa majoituimme todella ihastuttavaan Casa Papito nimiseen huoneistoon tai pitäisikö sanoa taloon, jossa meillä oli käytössä sadan neliön kattohuoneisto isolla parvekkeella ja uima-altaalla. Paikka pitävät erittäin mukava ranskalais-sveitsiläispariskunta, joilta saimme myös vinkkejä mitä alueella voi tehdä. Alkuillasta kävimme syömässä läheisessä suositussa italialaisessa ravintolassa La Forketta. Paikasta löytyi myös pienehkö olutpanimo taproomilla - Potrero Brewing Company, jossa kävimme ottamassa pari olutta ennen kuin palasimme hulppeaan majoitukseen ("hacienda") nauttimaan trooppisesta yöstä. Valitettavasti olimme tässä paikassa vain yhden yön, koska siellä olisi oikeasti viihtynyt pari kolme päivää. 

Casa Papiton terassia

Ulkokeittiö

Haciendan vilvoittelu allas - vesi oli turhan kuumaa, 35 astetta

Auringonlasku kuvattuna "haciendamme" terassilta

Keskiviikko 29.1.2025

Aamupäivän rantakävelyt Playa Potrerossa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti Playa Samaraa johon oli matkaa 120km ja aikaa tähän kului lähemmäs neljä tuntia. Samaran alueelta löytyy myös useita rantoja ja majoituimme kahden tunnetuimman rannan Playa Samara ja Playa Carrillon välissä olevalla Hideaway hotelliin pariksi päiväksi.  Pitkän ajomatkan päätteeksi kävelimme näistä Playa Carrilloon joka paikallisten ticojen suosiossa ja bongailimme matkalla jälleen liskoja ja lintuja. Auringonlaskua kävimme puolestaan katsomassa Playa Samaralla, johon hotellista oli parin sadan metrin matka. 

Hotel Hideway, Playa Samara ja Toyota RAV4 4WD vuokra-auto parkissa

Playa Carrillo

Puput rannalla - Instagram: Pupumatkat 

Auringonlasku Playa Samaralla

Torstai 30.1.2025

Kävelimme aamusta pitkin Playa Samaraa itse Samaran kylään ja takaisin välillä käyden juomassa muutaman virvoittavan oluen sekä lounaalla Hotel Bahia Beachfrontissa. Rantaviivaa on yhteen suuntaan lähes viisi kilometriä ja ranta oli lähes autio. Surffauskoulut ja muita vesiaktiviteetteja tarjoavat yritykset sijaitsevat Samaran kylän lähellä olevalla rannalla, muuten rannalta ei hotelleja ja ravintoloita ole. Päivä kului oikeastaan rannalla kävelyn merkeissä sillä olihan tämä nyt matkan viimeinen päivä rannoilla. 

Playa Samara - Hotel Bahia beachfront

Playa Samara, Guanacaste, Costa Rica - autio hiekkaranta

Meressä kävelyä Playa Samaralla

Perjantai 31.1.2025

Perjantaina oli matkan pisin ajopäivä San Josen lentokentälle. Olin lukenut että 230km matkaa voi mennä neljästä seitsemään tuntia ja varsinkin viimeiset 50 km ennen San Josea olivatkin erittäin ruuhkaisia ja teillä oli useampia tietulleja joissa myös meni aikaa pitkissä jonoissa. Meillä paluuseen menikin sitten lähemmäs viisi tuntia ja olimme takaisin Hertzin vuokraamossa kahden aikaan iltapäivästä. Amsterdamin kone lähti vasta puoli yhdeksän illasta ja teimme sen virheen että menimme lentokentälle ns. hyvissä ajoin, mutta terminaalissa ei ole mitään palveluita eikä edes tuoleja ennen turvatarkastusta joten jouduimme "istumaan lattialla" pari tuntia, mutta onneksi check-in aukesi jo kello neljältä pääsimme ns. kentän kansainväliselle puolelle odottamaan lentoa.  KLM lento Boeing 787-9 Dreamlinerilla Premium Comfort luokassa meni mukavasti ja onneksi olimme varanneet ns. bulkahead paikat ja saimme jotenkin nukuttua osan lähes kymmenen tunnin lennosta.

Lauantai 1.2.2025

Laskeuduimme Schpolin lentokentälle iltapäivästä kello kaksi ja meillä oli kuutisen tuntia aikaa ennen iltalentoa Helsinkiin. Ensin pohdimme että lähdemme käymään Amsterdamin keskustassa, mutta kylmä ilma tropiikin jälkeen ei houkutellut ja päädyimme viettämään aikaa KLM Crown loungeen jonne pääsimme BC luokan lipuilla (sain tarjouksen BC upgradesta Helsinkiin - 77 euroa henkilö). KLM lounge, vaikka oli tällä kertaa Schegenen puolella oli todella hyvä ja rauhallinen paikka. Toisin kuin Non-Schegenen puolelta, jossa kävimme viime kesänä matkalla Peruun, niin täältä ei ollut kuin rajoitettu näkyvyys kentälle, mutta tarjoilut olivat hyvät. Huomattavasti paremmat kuin Finnairin loungessa Helsingin kentällä. 

Lento Amsterdamista Helsinkiin meni huomattavan nopeasti ja laskeuduimme lumettomaan mutta kylmään Suomeen puolenyön jälkeen. Lennolla oli erittäin mukava ja ystävällinen purseri joka kyseli Costa Ricasta kun huomaisi lentolipusta SJO-AMS-HEL reitityksen ja jutteli rennosti meille matkan aikana ja lopulta Helsingin päässä toivotti tervetulleeksi kotiin ja hyvää yötä. Muutenkin KLM henkilökunnan ystävällisyys on ollut huomattavasti lämpimämpää kuin esim. Finnairilla - esim. lähtöportilla miehistön saapuessa he tervehtivät matkustajia iloisesti. Harvemmin jos milloinkaan olen kotimaisella yhtiöllä tätä kokenut.   

Erittäin utelias pikkutöyhtöharakka

Playa Samara, Costa Rica

Costa Rican matka sujui erittäin hyvin ja voinkin suositella kohdetta omatoimiseen matkailuun oli sitten kiinnostunut luonnosta tai rantaelämästä. Mikään halpa maa ei ole kyseessä, esim meillä hyvätasoisen majoituksen keskihinta oli lähes 150 euroa yö. Maassa on helppoa ja oikeastaan parasta matkustaa vuokra-autolla. Englannin kielellä pärjäsi kaikkialla vaikkakin muutama sana espanjaa aina auttoi kun osaisi tietyt fraasit ja tervehdykset. Käteistä maassa ei olisi tarvinnut ollenkaan ja käytimme luottokorttia (Visa ja MasterCard) lähes kaikkialla. Tippejä ja hedelmätoreja varten on toki hyvä olla pieniä dollareita tai kuten meillä vaihdettuna sata euroa coloneiksi. 

 

 

Costa Rica - Arenal ja Monteverde

Costa Rican matkan toinen osuus suuntautui ylänköalueilla Costa Rica keskiseen osaan hieman pääkaupungista pohjoiseen. Kohteena olivat Arenal tulivuoren ympärille muodostunut keskittymä La Fortuna nimisen kaupungin lähistölle sekä Monteverden pilvimetsä (Monteverde Cloud Forest) joka on kuuluisa jo nimestään pilvisistä sademetsistään ja sen kasveista ja eläimistä. 

Mistico Parkin sademetsää, Arenal

Keskiviikko 22.1.2025

Aamupäivän ajopäivä Puerto Viejo de Talamancasta kohti La Fortunan kaupunkia oli alkumatkasta aika tylsää ja samaa tietä 32 kohti San Josen kaupunkia kunnes käännyimme pienemmällä tielle (tie numero 4) Guapilesin kaupungin jälkeen ja maisemat muuttuivat enemmän kiinnostavaksi kulkien läpi laidun ja viljelyspeltojen. Matkaa La Fortunaan, joka sijaitsee Arenal tulivuoren (aktiivinen tulivuori) juurella, tuli yhteensä 270km ja ajoaika oli lähemmäs viisi tuntia ja ajoimme tämän ilman pysähdyksiä. La Fortuna pienessä kaupungissa kävimmekin lounaalla puolen päivän jälkeen kunnes jatkoimme majapaikkaan joka sijaitsi noin viisi kilometriä kaupungista kohti Arenal-tekojärveä, joka on muuten Costa Rican suurin järvi. 

Majoituimme alueella jossa oli myös paljon kuumia lähteitä ja niiden ympärille olikin tehty monia enemmän tai vähemmän luksusmajoituksia. Meillä jälkimmäinen ollessa kyseessä nimeltään Miradas Arenal Hotel, jossa käyttöömme noin 40 neliön mökin isolla terassilla ja suoralla näkymällä Arenal tulivuorelle. Tosin tulivuori oli osittain pilven sisällä ja ilmassa oli sateen tuntua. Koska alueella tulee pimeää puoli kuuden jälkeen ja kansallispuistot sulkevat ovensa jo alkuillasta emme lähteneet enää läheiselle Parque National Vulcan Arenal puistoon kävelemään. 

Vulcan Arenal, Arenal tulivuori pilvessä

Miradas Arenal hotellin majoitusmökki

Näkymät mökin terassilta "takapihalle"

Torstai 23.1.2025

Ajoimme heti aamusta kenties alueen eniten turisteja, myös meitä, kiinnostavaan kohteeseen - Misticon hanging bridge (Mistico Park) eli Misticon riippuville silloille josta löytyy toistakymmentä siltaa käsittävä käveltävä ympäristö sademetsän keskellä. Reitillä on pituutta reilut kolmisen kilometriä ja siihen on syytä varata aikaa pari kolme tuntia. Olimme jo varanneet etukäteen liput alueelle oppaan kanssa, koska tällöin on oikeasti mahdollista nähdä jotain kun opas tietää mitä etsiä. Liput maksoivat lähes 40 euroa henkilö, ja ilman opastusta 30 euroa henkilö. Paikalle kannattaa tulla heti aamusta tai sitten myöhemmin iltapäivästä. Heti kun saavuimme alueelle alkoikin sataa vettä erittäin runsaasti ja sade oikeastaan jatkui lähes kokoajan kun olimme puistossa. Siitä huolimatta onnistumme, kiitos oppaan, bongailemaan muutamia lintuja kuten isomman villi kalkkunan, pöllöjä sekä momotti lintuja. Hämähäkkejä ja käärmeitä yritimme myös löytää mutta vesisade piti ne varmaankin koloissaan. 

Riippusilta

Amazonianmomotti

Amazonianmomotti - huomaa nokassa sijaitsevat "hampaat". Kuvattu kaukoputken läpi. 

Puolenpäivän jälkeen oli tarkoitus lähteä itse tulivuoren alueelle, mutta jatkuva vesisade ja erityisesti alhaalla riippuvat pilvet eivät oikein houkutelleet kävelemään poluille koska tulivuorelle näkymä oli nolla ja niinpä kahvittelun jälkeen ajoimme tutustumaan iltapäiväksi La Fortunan kaupunkiin tarkemmin ja käymään pitkällä lounaalla. Eli sade sotki hieman suunnitelmia, mutta onneksi illasta taivas hieman selkeni ja näimme tulivuoren huipun myös. Lähistöllä olisi toki voinut käydä (kalliissa) kylpylässä mutta jätimme sen nyt väliin. Kovin olivat ruuhkaisia paikkoja varsinkin Tabacon Hot Springs jonka ohi ajoimme. 

La Fortuna kaupungin puisto ja kirkko

Perjantai 24.1.2025

Taas ajopäivä, mutta vain 120km ja kolmisen tuntia kiertäen Arenal järven ja Tilaranin kautta kohti Monteverden pilvimetsien aluetta Santa Elenan kylään. Alkumatkasta oli myös erittäin rankkaa vesisadetta jonka näkymät järvellä olivat heikot ja osassa tiessä näkyi edeltävien sateiden aiheuttamia maanvyöryjä. Viimeiset kolmekymmentä kilometriä olivat hieman huonokuntoisempaa soratietä jossa oli välillä isompia heittoja ja kuoppia. Onneksi alla oli enemmän enemmän maavaraa oleva auto nelivedolla. Ilman nelivetoakin tuolla pärjää ja miksei myös henkilöautolla kunhan vaan muistaa miten kuopat ylitetään oikein. 

Camino Verde B&B Monteverde majoitus

Saavuimme pieneen Santa Elenan kylään jo puolenpäivän aikaa ja saimme auton majoituksen (Camino Verde B&B Monteverde) parkkipaikalle ja lähdimme tutustumaan kylään. Kylä koostuu kolmesta yksisuuntaisesta tiestä joka ovat kolmion muotoisesti yhteydessä toisiinsa, ja näiden ympärille on muodostunut turisteja varten ravintoloita ja kauppoja. Majoitukset sijaitsevat hieman keskusta-kolmion ulkopuolella. Kävimme kahvilla (esim. Tree House restaurant, jonka keskellä kasvaa isompi puu), kaupoilla ja lounaalla kunnes saimme huoneen majoituksesta iltapäivällä. Majoituksen vierestä löytyi pieni ja erinomainen paikallinen ravintola Soda La Amistad jossa kävimme kahtena päivänä illallisella. Paikka olikin erittäin suosittu turistien keskuudessa ja hinnatkin edulliset. 

Puun alla - Tree restaurant

Lauantai 25.1.2025

Aamusta lähdimme matkan toiseen pääkohteeseen - Monteverden pilvimetsiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Santa Elenan kylästä. Tännekin pitää ostaa pääsyliput (26 USD/pp) sekä pysäköinti on maksullista (5 USD). Pysäköintipaikalla pitää käydä rekisteröimässä ostetut liput joita vastaan saa muovisen kortin jolla pääsee ilmaisella bussilla Monteverden pilvimetsän sisäänkäynti alueelle. Matka on parisen kilometriä. Vaikka olimme aamusta puolikahdeksan aikaan jo liikkeellä oli parkkipaikka lähes puolillaan ja bussiin jonoa, ja itse sisäänkäynnillä isompia turistilaumoja. Täällä olisi ollut tarjolla oppaita, mutta keli on niin heikko että uskoimme että mitään eläimiä tässä tuskin tulisi näkemään, jotenka opasta ei otettu. 

Monteverde Cloud Forest alueen kartta

Monteverden alueella on useampia reittejä joita kävellä ja reittien yhteispituus on 13 kilometriä. Kun pääsimme paikalle alkoi (taas) sataa kaatamalla vettä ja kovasti tuuli entisestään lisäsi märkyyttä. Vaikka turisteja oli paljon lähtöalueella niin suuntasimme heti kohti puiston toisessa päässä sijaitsevaa näköalapaikkaa Sendero Nubosa pitkin ja edelleen Sandero La Ventana päähän. No itse näköalapaikalta ei sitten nähnyt mitään mutta kuin pilveä ja palasimme alkumatkan Sendero Caminoa pitkin josta käännyimme kohti alueella olevaa yhtä riippusiltaa kohden Sendore El Puente jossa saimmekin olla ihan kahdestaan. Suurin osa turisteista varmaankin käveli vain Caminoa pitkin tai sitten läheiselle vesiputoukselle jonka lähelle itsekin kävelimme mutta pohjoisempaa reittiä. Näimme yhden isomman kanalinnun juoksemassa maata pitkin Monteverdessä. Aika huono bongaus retki. Kävelimme puistossa parin kolmen tunnin ajan noin 8-9 kilometriä kunnes poistuimme alueelta ja palaisimme majoitukseen vaihtamaan kuivat vaatteet päälle vesisateen edelleen jatkuessa rankkana. 

Monteverde Cloud Forest national park

Lähistöllä olisi ollut myös toinen "pilvimetsä" Santa Elena Cloud Forest mutta alkuperäisestä suunnitelmasta luovuttiin koska totesimme että eiköhän metsät ole nyt nähty eikä sateeseen enää viitsinyt lähteä kävelemään ja niinpä vietimme loppupäivän Santa Elenan kylässä. 

Seuraavana päivänä suuntasimmekin Costa Rican Tyynenmeren rannikolle kuudeksi päiväksi, jossa saimme nauttia auringoista ja pitkistä hiekkarannoista. Siitä seuraavassa jutussa enemmän.