Inari-järvellä

Leviltä matka jatkui Juhannukseksi Inariin, jossa vietimme kolme kesäistä päivää Suomen kolmanneksi suurimman järven rannoilla ja lähiympäristössä. Matka Kittilästä kohti Inaria ajettiin Pokan kautta (tie numero 955) - matkaa 180km, josta noin 60km on suhteellisen hyväkuntoista soratietä. Matkaan kannattaa varata aikaa kolme tuntia. Maisemat ovat perus metsä-Lappia soineen järvineen ja välillä tie nousee vaarojen päälle josta on avarat näkymät. Pokka oli aika pieni paikka - harmittavasti ehkäpä legendaarinen Tieva-baari oli vielä kiinni. Pokan jälkeen tie muuttuu paremmaksi, ja kun lähestytään Inaria tie kulkee Lemmenjoen ja Hammastunturin erämaa-alueiden läpi. Ennen Inaria alkavat näkymään upeat vaara- ja tunturimaisemat. Kolme kilometriä ennen Inarin keskustaa kannattaa pysähtyä viimeistään Juutuanjoen Jäniskoskella - tästä myöhemmin.

Ukonsaari Inari-järvellä

Olimme varanneet majoituksen Inarin Lomakylästä, josta on saatavilla eritasoista majoitusta. Koska oli Juhannus tulossa niin varasimme ison rantamökin saunalla aivan Inari-järven rannalta. Itseasiassa kaikki mökit ovat Inari-järven rannalta - tuosta mökistä oli täysin esteetön näköala järvelle. Koska mökin sai vasta iltapäivästä lähdimme ensiksi käymään upeassa Siida museossa, jossa olimme käyneet viimeksi yli 15 vuotta sitten. Museossa on saamelaista kulttuuria ja luontoa esittäviä näyttelyitä, ja ulkona on nähtävissä eri tyyppisiä rakennuksia. Paikka on ollut asuttuna tuhansia vuosia, koska se sijaitsee Inari järven ja saamelaisille tärkeän Juutuanjoen yhtymäkohdassa. Samana päivänä paikalta oli löytynyt Siida museon laajennustöiden yhteydessä myös lähihistoriaa - ihmisen jäänteitä. Paikalla oli ollut sotien aikana saksalaisten pitämä vankileiri.

Pokka - Tieva baarin edustalla ollut "bensa-asema"

Museon jälkeen suuntasimme itse Inari-järvelle tekemään parin kolmen tunnin risteilyn Inari III veneellä, joka lähtee heti Siida museon vierestä. Olin aiemmin käynyt kahdesti Inarissa, mutta en itse järvellä. Matkan aikana kierretään pyhä Ukonsaari, johon nykyisin ei enää rantauduta - hyvä niin. Saari on todella mielenkiintoisen muotoinen - 30 metriä korkea , 50 metriä leveä ja 100 metriä pitkä - ja se näkyy Inarin keskustaan asti. Kyseessä on seita-paikka, eli pyhä saamelaista palvontapaikka jossa on tehty uhrauksia ja tuotu uhrilahjoja Ukko ylijumalalle.

Paluumatkalla nähtiin vieressä olevia hautasaaria, joissa näkyi paljon hautaristejä jotka alkoivat yleistymään kun kristinusko tuotiin Lappiin. Jos aiemmin ihmiset olivat haudanneet saariin vainajat - ihan käytännöllisistä syistä että pedot eivät pääse niihin etsimään luita. Vene tekee myös tarvittaessa pysähdyksen Pielpavuonon pohjukassa, josta pääsee kävelemään Pielpajärven erämaakirkolle. Lähdimme käymään kirkolla vasta seuraavana päivänä, Juhannusaattona, koska myös Inarin kirkonkylältä pääsee paikalle.

Suosittelen Inari-järven risteilyä - lähtöjä on kesällä kaksi päivässä klo 13 ja 17. Hinta on 24€ henkilö. Matkalla näkee pienen osan todella suurta ja upeaa Inari-järveä.

Hautuumaa-saari Inari-järvellä

Tyyni Inari-järvi

Ukonsaari

Kävimme myös syömässä hyvät "rasvamonttu" pitsat paikallisessa PaPaNa ravintolassa/pubissa. Hauska nimi paikalla, ja siellä näytti olevan muutama "paikallinen" parantamassa oloaan ohrapirtelön voimalla. Illalla olisi ollut karaoke mahdollisuus, mutta ei -- mentiin mökille saunomaan ja katselemaan tyyntä Inari-järveä. Seuraavana aamuna oli tiedossa pieni kävely erämaakirkolle.

Majoitus Inarissa - rantamökki (oikean puoleinen)