Bolivia - Salar de Uyuni

Etelä-Amerikan matkan suunnittelun yhteydessä Bolivian kohdalla kirjoitin ensimmäisenä kohteena Uyuni. Uyuni on Bolivian eteläosissa Altiplanolla Potosin maakunnassa 3600 metrin korkeudella sijaitseva maailman isoin "suolapannu" tai suola-aavikko kooltaan 10500 neliökilometriä eli kooltaan noin 140km kertaa 80km. Varasin Uyunille kahden täyden vuorokauden kierroksen ja sen jälkeen jatkaisin matkaa kohti Chileä vielä kahden päivän ajan, jotenka vietin aikaa Bolivian ylänköalueilla yhteensä neljän päivän ajan. Neljä päivää sisälsi kaikki ateriat ja aktiviteetit (opastukset ja kuljetukset). 

Uyuni suola-aavikolla tapahtui outoja - reissupuput kasvoivat todella suuriksi

Perjantai 14.6.2024 Uyuni - 1. päivä

Lensimme La Pazista aamulla Uyuniin pieneen kaupunkiin, jonka lentokenttä oli hyvin pieni mutta jonka kiitotie oli jälleen hyvin pitkä johtuen korkeasta ilmanalasta. Tällä hetkellä paikalle operoidaan La Pazista käsin vain muutaman kerran viikossa ja kone olikin täynnä turisteja matkalla suola-aavikolle. Toinen vaihtoehto olisi ollut 10-12 tunnin bussimatka La Pazista. Tapasin aulassa seuraavien neljän päivän aikana mitä opastavan oppaan, Paolo sekä kuljettajan, Jaime, ja hyppäsimme nelivetoisen Toyota maastoauton kyytiin. Meillä oli siis ns. private tour eli muita turisteja ei autoon tullut. Mikäli ottaa ns. shared tourin niin kyytiin saatetaan ottaa jopa kuusikin henkilöä, jolloin autossa saattaa olla jo ahdasta varsinkin niillä jotka istuvat tavaratilassa olevilla penkeillä. 

Ennen aavikolle ajoa ajoimme Uyunin kaupunkiin, jossa kävimme pyynnöstäni aamiaisella ja saman aikaan kuljettaja ja opas kävivät ostamassa päivän ruuat ja juomat koska söisimme lounaan aavikolla. Aamiaisen jälkeen kävelimme vielä tunnin ajan pienessä ja tuulisessa kaupungissa käyden mm. kaupungin torilla. 

Kun auto oli varusteltu päivän reissua varten ajoimme, kuten suurin osa turisteista, ensimmäisen päivän lähes samoihin kohteisiin ensin tutustuen ns. junien hautausmaahan, jossa 1800-1900 luvun höyryveturit ja osa vaunuista seisoi kaupungin ulkopuolelle jo hyvin ruosteisena turisteja varten. Aiemmin Bolivialla oli ollut rautatieyhteys Tyynellevaltamerelle, mutta Chilen kanssa käydyn sodan jälkeen se ei enää ole ollut käytössä vaikkakin alueella on vieläkin kaivostoimintaa. 

Junien "hautausmaa"

Terminator ja Alien Uyunissa 

Seuraava kohde oli Uyunin suola-aavikon reunalla sijaitseva Colchanin kylä, jossa oli kymmeniä "suolamuseoita" ja niihin liittyviä myymälöitä. Paikalla esiteltiin miten nykyäänkin suolaa aavikolta kaivetaan ja prosessoidaan, ja täällä pääsimme ensimmäistä kertaa nostelemaan isompia suolaharkkoja. 

Näiden kahden "pakollisen" nähtävyyden jälkeen alkoi varsinainen suola-aavikkoon tutustuminen ja aurinkolasit oli tässä vaiheessa jo pakko laittaa silmille vaikka auton lasit olivat tummennetut. Aluksi tunnelma oli kuin Suomessa olisi ajanut autolla meren tai järven jäällä - valkoinen aavikko jatkui horisonttiin asti. Aavikon etelälaidalla tosin suola ei ollut vielä niin puhdasta ja kirkasta johtuen kovasta liikenteestä, urista ja "teistä" jotka johtivat aavikolle. Ajoimme ensiksi alueen ensimmäisen suolahotellin (!!) pihalle, johon oli pystytetty iso Bolivia Dakar rallin muistomerkki (rallihan ei sitten koskaan tällä ajettu) sekä eri maiden lippuja. Ei ollut Suomen lippua täällä - olisi pitänyt ottaa mukaan, eli jos menet alueelle niin muista ottaa Suomen lippu vietäväksi lipputankoihin. Kävimme myös suolahotellin sisällä, joka on nykyään museona. Tosiaan kaikki kalusteet ja jopa vuoteet oli tehty suolasta. 

Dakar Bolivia muistomerkki ja taustalla alueen ensimmäinen suolahotelli

Auto jolla teimme matkaa neljän päivän ajan

Seuraavaksi ajoimme keskelle aavikkoa puolisen tuntia ja aavikon pinta alkoi näyttää hyvin erilaiselta. Täysin hohtavan valkoinen jossa oli noin vajaan metrin halkaisijaltaan olevia kuusikulmaisia muotoja. Eikä enää muita autoja tai turisteja. Autio suola-aavikko ja hiljaisuus jonka rikkoi vain kävellessä tullut suolan rohina kengistä. Koska maa oli täysin valkoinen horisonttiin asti ja taivas sininen, niin täällä oli hyvää aikaa alkaa ottamaan hassuja valokuvia perspektiivillä leikkien. Autossa meillä olikin pieni muovinen dinosaurus mutta kuvasimme tällä kertaa "reissupupujen" ja pienen laaman kanssa kuvia. Opas tosiaan tiesi miten kuvata ja asetella henkilöt kuvaan ja hän hoiti kuvauksen erinomaisesti. Otimme myös videoita sekä hidastuksella että nopeutettuna auton kiertäessä ympärillä kuvatessa meitä keskellä valkoista aavikkoa. 

Kuusikulmaisia muotoja suola-aavikolla

Iso alpakka ja reissupuput

"Kaktus-saari" jonka rantaan kävelimme lounaalle. Auto parkissa saaren edessä.

Lounas on katettu neljälle

Jatkoimme matkaa kohti "kaktus-saarta", Isla Incahuasi, joka on oikeastaan keskellä Uyunin aavikkoa. Jäimme autosta pois noin kilometrin ennen saarta ja kävelimme saaren "rantaan" jonne opas ja kuljettaja olivat kattaneet meille lounaan. Taas oppaalla oli "silmää" ajaa saaren oikealla puolelle jossa ei ollut ketään muita sillä lounaan jälkeen kävelimme saaren "päärantaan" eli sisäänkäynnin luokse jossa olikin kymmeniä autoja parkissa ja lounastamassa. Saari on kuuluisa siellä kasvavista isoista kaktuksista, jotka kasvavat korkeimmillaan arviolta 3-4 metrin korkeuteen. Kävelimme "saaren" päällä olevalla näköalatasanteelle ihailemaan maisemia. Vietimme saarella ja sen ympärillä parisen tuntia kunnes lähdimme ajamaan takaisin kohti Uyunia välillä taas kuvaten hassuja otoksia, kunnes pääsimme noin 10km päähän Bolivia Dakarista keskelle aavikkoa. Aurinko alkoi laskemaan ja meille katettiin pöytä josta löytyi bolivialaista punaviiniä (Malbec rypäleistä!) ja pientä naposteltavaa. Ihmettelimme auringonlaskua ja samalla kun valkoinen suola-aavikko muuttui punertavaksi kuten myös läheiset tulivuorten rinteet. 

Isla Incahuasi - kaktussaarella

Auringonlasku Uyunissa. Vähän kuin auringonlasku talvella meren jäällä. 

Lopulta klo 18:30 aikoihin lähdimme kohti hotellia - Luna Salada Hotel nimistä hotellia, joka oli koko matkan ehkäpä eksoottisin hotelli. Hotelli oli tehty myös suolasta ja puitteet olivat upeat. Isot kaminat loivat lämpöä ja tunnelmaa hotellin baarissa ja loungessa. Huoneen sänky oli myös suolasta tehtyä kuten tietenkin seinät. Kävimme illallisella syömässä kolmen ruokalajin illallisen: keittoa, laaman grillipihvit ja juomassa toisen pullon hyvää bolivialaista punaviiniä sekä tietysti yltiömakeita jälkiruokia. Yö oli kylmä ja selkeä, mutta kasvava kuu toi liikaa valoa jotta linnunradan olisi nähnyt selkeästi kun kävelimme pimeässä hotellin ulkopuolella. 

Luna Salada Hotel - hotellin käytäviä

Luna Salada Hotel lounge

Luna Salada Hotel - hotellihuone

Lauantai 15.6.2024 - Uyuni, 2. päivä 

Yöllä ja aamulla oli vielä sen verran pakkasta että matkaan otettu untuvatakit ja merinovillaiset alusasut tulivat käyttöön heti aamusta. Aamiaisen jälkeen tapasimme oppaan ja kuljettajan hotellin edessä klo 10 aikoihin ja ajoimme ensiksi katselemaan Colchanin kylän tekemään suolaveistospuistoa jossa oli nähtävillä kaikkea mahdollista - mm. Uyunin kaupungin kellotornin näköispatsas tehtynä tietysti suolasta. Myös lähistöllä sijaitseva alueen ensimmäinen "patsas" - Stairway To Heaven oli vaikuttavan näköinen ja pikaisen laskutuksen kautta arvion että siihen oltiin käytetty noin 7000 kappaletta suolaharkkoa. 

Stairway to Heaven

Colchanin suolaveistosalue

Seuraavaksi ajoimme päivän päänähtävyydelle - Uyunin pohjoisosaan, Coquezan kylän yllä nousevan Tunapa tulivuoren rinteelle, johon pelkästään suola-aavikkoa pitkin oli tunnin ajomatka vaikka ajoimme aavikolla 100-120km/h. Opas laittoi myös Led Zeppeliniä ja ELOa soimaan autossa ja tunnelma oli rento ja välitön. Edessä näkyvä Tunupan tulivuori, joka nousee 5300 metrin korkeuteen, näytti vähä vähältä lähestyvän meitä. Matkaa sinne oli yli 100km. Kun pääsimme Coquezan kylään ajoimme off-road tyylisesti ylöspäin vuorelle noin 4200 metrin korkeuteen jossa kävimme kävelemässä vajaan tunnin ajan vieraillen mm. hautakammioissa joista löytyi yli 800 vuotta vanhoja muumioita ja luurankoja. Itse tulivuoren huipulle olisi ollut vielä 7-8 tunnin kävely, jotenka se jätettiin väliin, ja sen sijaan ajoimme takaisin Coquezan kylään jossa söimme lounasta samalla ihmetellen kylässä tapahtuvaa menoa ja meininkiä - jotkin juhlallisuudet olivat menossa kylän "juhlatalossa": musiikki pauhasi ja olut koreja kannettiin sisään. 

800-vuotta vanha muumiotunut nainen

"Leuat loksauttava" kuva

Tunupa tulivuorella

Lounaan jälkeen ajoimme vielä pariin viereen kylään käyden yhdessä "museossa" ja yhdessä taitelijan ulkoilman galleriassa. Varsinkin galleria oli kiva paikka, eikä täällä kuten myöskään Coquezan kylässä ollut ketään muita turisteja. Valtaosa turisteista ei siis näytä päätyvän Tunapan tulivuoren rinteille vaan pysyttelee enemmänkin Uyunin etelä- ja keskiosissa. Ajoimme päivän lopuksi pari tuntia suola-aavikon halki hotellille, jossa katselimme tällä kertaa auringonlaskua hotellin baarista ja terassilta. Illallisella jälleen sama "setti" kuin edeltävänä päivänä - grillattua laamaa ja punaviiniä, jonka jälkeen oli hyvä käydä sängylle vatsan viereen nukkumaan. 

Bippi ja Bunny Uyunin suola-aavikolla - Perusta ostetut pipot päässä

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Bolivian korkeampaa ylänköaluetta 4000-5000 metrin korkeuteen. Uyuni kohteena oli erittäin mielenkiintoinen, outo ja ihmeellinen paikka joka oli ollut minun ns. bucket listassa ja joka täytti kaikki odotukset ja hieman yli. Jos paikkaan matkustaa niin siellä kannattaa olla samalla kertaa parikin päivää ja suunnata myös kauemmaksi Uyunin päänähtävyyksistä. Myös yö suolahotellissa oli kiva ja uusi kokemus.