Vietimme Titicaca järven rannoilla kolme täyttä päivää, joista yhden puolikkaan Perussa Punon kaupungissa ja kaksi päivää Bolivian puolella Copacabanassa sekä myös järvellä käyden Uros saarilla Perun puolella ja Aurinko saarella (Isla del Sol) Bolivian puolella.
|
Titicaca järvi Aurinkosaarelta nähtynä |
Maanantai 10.6.2024
Lähdimme aamusta klo 8 käymään Punon edustalla sijaitsevilla Uros-saarilla, jotka ovat kuuluisia siitä että ne ovat rakennettu totoro-kaislasta isoiksi kelluviksi lautoiksi kooltaan muutamia kymmeniä tai kenties muutamaa sataa neliömetrin kokoisiksi. Matkaa Punon satamasta oli noin puolisen tuntia kunnes saavuimme alueelle ja rantauduimme erään "saaren" edustalle, jossa sitten alkoi se "show" jossa esteltiin mukamas perhe joka siellä asuu ja elää saarella sekä heidän valmistamiaan tuotteita turisteille myytäväksi. Viimeistään siinä kohtaa kun perhe alkoi oppaan "kehoituksesta" laulamaan "row, row, row your boat" kappaletta oli vähintääkin kiusallinen olo. Tämän jälkeen joku perheen jäsen tuli luoksesi ja pyysi asuntoonsa tavaroiden "myynti esittelyyn". Tämän jälkeen vielä tarjottiin mahdollisuutta lähteä lasikuituisella "kaislaveneellä" kymmenen minuutin ajelulle - lisämaksua vastaan tietenkin. Tässä kohtaa varmaan moni ymmärtää että eiväthän he (enää) saarilla asu vaan ovat osa täysin turisteille tehtyä "showta" mutta kun kaikki tämä oli tehty kaupittelun vuoksi ja opas vielä monta kertaa tuli kysymään että aiotaanko nyt mitään ostaa niin en jaksanut ihmetellä menoa. Toki ymmärrän että turistit ovat tärkeä tulonlähde perulaisille ja saarilla "asuville" mutta tulipa nähtyä nyt nämä kuuluisat kelluvat saaret. Kieltämättä olivat erikoisia ja hauskasti tuntui kun olisi suolla kävellyt, mutta... Alueelta toki löytyy paljon majoituksia ja jopa ravintoloita, mutta kun niitä on kymmeniä ja kymmeniä niin alkaa tajuamaan mikä on homman nimi. No huumorilla tästäkin selvittiin ja paluumatkalla oli hauskaa istua veneen "business osastolla" eli katolla auringoissa säässä.
|
Uros saarilla - turisteille myynti-esittelyä |
|
Veneen keulassa puuman päät |
|
Lasikuituinen "kaislavene" |
Palasimme Punoon puolenpäivän jälkeen ja kävimme lounaalla edeltävänä päivänä löydetyssä pienessä baari-kahvilassa. Kello kahden aikoihin lähdimme hotellista matkatavaroiden kanssa autokuljetuksella kohti Boliviaa ja matkalla pysähdyimme muutaman kerran Titicaca järven rannalla. Matka Perun ja Bolivian Kasanin raja-asemalle kesti noin kolme tuntia. Rajan ylitys olikin yllättävän helppo ja nopea. En muista että olisin koskaan aiemmin passin tarkistusta vaativissa ylityksillä mennyt näin jouhevasti yli. Auto pysähtyi suoraan Perun rajatarkistuksen kohdalle ja meitä vastassa oli kuljettaja (kävellen) Bolivian puolelta. Kävimme ensin Perun immigration toimistossa, ja sitten kävelimme 300 metriä ylämäkeen matkalaukkujen kanssa (joka 3800 metrin korkeudessa alkoi hengästyttämään), ja sitten Bolivian immigration toimistoon. Tähän meni noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen hyppäsimme Bolivian puolen kuljettajan autoon ja ajoimme muutaman kilometrin Copacabanan kaupunkiin, joka myöskin sijaitsee Titicaca järven rannalla. Ensin yritimme kirjautua hotelliin, joka olikin väärä - oikea hotelli oli onneksi ihan vieressä : Hotel Rosario Lago Titicaca, joissa yövyttiin seuraavat kaksi yötä. Söimme myös molempina iltoina hotellissa illallista mm. Titicaca järvessä kasvatettua taimenta.
Tiistai 11.6.2024
Ohjelmassa oli koko päivän retki tutustuen Copacabanan kaupunkiin sekä veneretki Aurinkosaarelle (Isla del Sol), jonka sanotaan olevan eri inkojen tärkemmistä paikoista. Tapasimme Bolivian puolen oppaan hotellissa aamulla ja hän opasti meitä aina La Paziin asti eli seuraavien kolmen päivän ajan. Kiertelimme aluksi parin tunnin ajan Copacabanan kaduilla käyden paikkaan nähden todella isossa kirkossa, markkinoilla ja puolen päivän aikaan siirryimme Copacabanan rannalle, josta lähdimme pienellä veneellä Aurinkosaarelle. Matka sinne kesti noin 45-60 minuuttia ja kun pääsimme perille meille oli katettu lounas valmiiksi hiljaiselle rannalle. Ilma oli kirkas ja Titicaca järven toisella puolella näkyivät upeasti lähes 6km korkeat vuoret sinistä taivasta vasten. Tunnin lounaan jälkeen siirryimme veneellä muutaman minuutin matkan läheiselle Puerto Sur Isla del Sol rannalle, josta nousimme ensin jyrkästi Inca Stairs eli inkojen aikoinaan rakentamia portaita parisataa askelmaa ylemmäs (piti pysähtyä muutaman kerran taas haukkomaan happea) ja kävelimme muutaman kilometrin toiselle rannalle, jossa oli inkojen rakentama aurinkotemppeli (Templo del Sol). Vene oli tällä aikaa siirtynyt tähän rannalle, jotenka matka olikin vain yksisuuntainen ja palasimme auringonlaskun aikaan takaisin Copacabanan rannalle.
|
Copacabanan hiljaiset kadut |
|
Copacabana beach - ei Rion kaltainen paikka |
|
Soutaja Titicaca-järvellä |
|
Inca Stairs |
|
Titicaca-järvi ja taustalla Bolivian puolen korkeita vuoria |
|
Aurinkosaaren Aurinko-temppeli |
|
Aurinkosaarella |
Kesäkuussa Copacabana oli kyllä todella hiljainen paikka, eikä Aurinkosaarellakaan ollut paljoa turisteja liikkeellä.
Keskiviikko 12.6.2024
Keskiviikko aamuna lähdimme klo 9 ajamaan kohti La Pazia, mutta ajoimme Titicaca järven rantoja aamupäivän ajan. Mielenkiintoisia kohta tulikin noin tunnin ajomatkan päästä Copacabanasta kun saavuimme Tiquinan salmelle, jossa meidän piti ajaa auto "lauttaa" mutta ei ihan perinteiseen vaan enemmän proomun tapaiseen jonne ajettiin lankuista tehtyä "siltaa" käyttäen. Proomu oli arviolta noin 30 metriä pitkä jotenka siihen mahtui jopa bussikin ajamaan tai sitten kolme henkilöautoa. Proomua liikuteltiin siihen kiinnitetyllä perinteisellä perämoottorilla. Ylitys kesti noin 10-15 minuuttia jonka aikana saattoi seurata edes takaisin salmessa seilaavia proomuja ja niiden lastausta ja purkamista. Kyselin oppaalta että miksei paikalle ole rakennettu siltaa ja kuulemma sitä oltiin suunniteltu mutta paikalliset olivat vastustaneet sitä niin pitkään että hankkeesta on luovuttu, koska monelle "lautturille" kyse on elinkeinosta. Toinen hauska huomio oli Copacabanan puoleisella rannalla: Bolivian merivoimien varuskunta ja tukikohta. Boliviallahan ei ole meren rantaa enää, jotenka "merivoimat" siis kaiketi operoivat vain Titicaca järvellä. En tosin nähnyt millaisella laivastolla he operoivat alueella.
|
Tiquinan salmen ylitys proomulla |
|
Bussi ja henkilöauto proomussa |
Seuraavaksi pysähdyimme Kon-Tiki museoon (Museo des Balsas), jossa toisin kuin Uros-saarilla, on rannassa nähtävissä oikeasti kaisloista tehtyjä veneitä - isompia ja pienempiä. Meille kerrottiin hyvin seikkaperäisesti paikan historiasta ja että he olivat olleet mukana rakentamassa norjalaisen Thor Heyerdalihn laivoja. Paikalta olisi voinut ostaa myös pienempiä kaislaveneitä ja kuuleman mukaan Oslon Kon-TIki museossa myynnissä olevat veneet ovat täältä lähtöisin. Varsin mielenkiintoinen paikka pysähtyä.
|
Museo de Balsas |
Tämän jälkeen jätimme Titicaca järven taaksemme ja suuntasimme kohti La Pazia, mutta ensin käyden Unescon maailmanperintökohteessa josta en ollut aiemmin kuullutkaan - Tiwanakussa. Tiwanaku sijaitsee 4000 metrin korkeudella noin tunnin ajomatkan päästä La Pazissa. Paikka on rakennettu ennen inkoja - 500-900 luvulla, jolloin kaupungista tuli alueen suurin keskus ja pääpaikka. Pääset lukemaan tarkemmin paikan historiasta : Wikipedia: Tiwanaku. Alue oli todella mielenkiintoinen ja erityisesti isot monoliittiset patsaat joista korkeimmat ovat lähes 8 metriä korkeita ja niistä tuli mieleen Pääsiäissaarten Moai patsaat. Näitä on esillä kahdessa eri museossa, joissa kuvaaminen oli kiellettyä mutta ulkoa niitä löytyi temppelien luota muutamia pienempiä. Temppeleitä oli useita ja kiinnostavampina Auringonportti (Puerta del Sol) sekä maanpinnan "alapuolle" tehty suorakaiteen muotoinen temppeli jonka seinissä on ihmisen päätä kuvaavia reliefejä ja joista muutama sanotaan muistuttavan "alien" eli muukalaisia Maan ulkopuolelta.
|
Huomaa käsien ja erityisesti sormien asento - erityisesti kuvan vasemmalla puolella olevan sormet. Tämä toistui useammassa monoliitti-patsaassa. Miksi ? |
|
Turistit Auringonportilla (Puerta del Sol) |
|
"Maanpinnan alapuolinen outo temppeli" |
|
Ihmispään muotoiset reliefit |
|
Alien ? Muukalainen Maan ulkopuolelta? |
|
Tiwanakun Puma Punku temppelialue, joiden kivien reunat olivat uskomattoman hienosti työstettyjä |
Tiwanakussa kävimme myöhäisellä lounaalla ja josta jatkoimme matkaa La Paziin, Bolivian hallinnolliseen pääkaupunkiin. La Pazista seuraavassa jutussa.
Me jätettiin tuo Uros saarten vierailu omalla matkalla väliin oikeastaan juuri tuosta syystä. Bolivian puoleinen osio sen sijaan kuulosti varsin kiinnostavalta. Muutenkin Bolivia vaikutti mukavalta maalta, jonne varmasti tulee vielä palattua. Saattaa olla, että Titicaca järvikin on silloin kohteena.
VastaaPoistaNo ette menettäneet mitään Uros saarien väliin jättämisessä. Boliviassa, kuten Perussakin, riittäisi nähtävää aina ylängöistä Amazonin viidakkoon. Boliviassa voisi tosiaan käydä toistekin.
PoistaKöyhä Bolivia kiinnostaa (Peru ei ehkä niinkään jostain syystä) ja mikäs sen parempaa kuin siirtyä maahan Titicacajärven kautta! Kauniit on kyllä maisemat.
VastaaPoistaErittäin järkevää, että Bolivialla on edelleen merivoimat, vaikkei ole ollut merenrantaa pitkään aikaan. Peru tuskin tosin on hyökkäämässä järvirajan kautta...
Ehkäpä nuo merivoimat auttavat viranomaisia huumeiden vastaisessa työssä, kun huumeitahan tuolla paljon liikkuu koska sitä koka-pensaita viljellään hyvin "yleisesti" molemmissa maissa.
PoistaItselläni jäi Uros-saaret väliin ja se vähän jäi kaivelemaan. Eipä kaivele enää. Toisaalta se on aina vähän vaikeaa, kun me turistit haluamme nähdä jotain autenttista ja kun sitä ei enää ole, pyritään asia järjestämään ja sitten mennäänkin överisti metsään. Sama se on varmaan Suomessakin, esim. lapissa.
VastaaPoistaNyt jäi hämäämään nuo monoliittien sormet….grr…yritin etsiä tietoa, mutten löytänyt . Kisa? Kuka löytää tiedon ekana?
Näinhän se on - turisteille pitää järjestää "elämyksiä". Koetin itsekin etsiä netistä selitystä miksi monoliitin sormet osoittavat samaan suuntaan enkä löytänyt. Myöskään opas ei osannut kertoa miksi näin on.
PoistaBolivian puolella Copacabanan lähellä oli myös muutama pieni "kelluva saari", joilla jotain ravintoloita. Emme kuitenkaan käyneet niihin lähemmin tutustumassa, mutta ilmeisesti siis emme mitään kauhean kuolematonta menettäneet! Veneretki Titicaca-järvelle oli ihan ok, mutta kuten totesit, niin kyllä tuolla pienetkin nousut olivat melkein työläitä. Kaislavene, Norjasta ostettu, löytyikin meiltä jo ennestään, niin emme ostaneet toista.
VastaaPoistaUros-nimestä tuli ensimmäisenä mieleen Tampereen monitoimiareenan ensimmäinen nimiehdotus ja Titicaca-järven nimestä pikkupoikana radiosta kuulemani jännittävä jatkokertomus, jossa tapahtumapaikkana oli juuri Titicaca-järvi. Tuo järvi maisemineen kyllä houkuttaa etsiytymään paikalle.
VastaaPoistaJuha