Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wahiba Sands. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wahiba Sands. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. marraskuuta 2022

Oman - Ras Al Jinz

Omanin matkan viimeisenä kohteena Arabian niemimaan itäisin piste Ras Al Hadd Arabianmeren rannalla, josta myös aukeaa Omanin lahti, sekä Ras Al Jinz. Lähdin aamusta Wahiba Sandista kohti Bidyahin kylää. jossa lisäsin auton renkaisiin lisää ilmaa aavikon off-road ajon jälkeen. Matka jatkui moottoritietä pitkin Al Kamil Al Wafin kaupunkiin, ja sieltä edelleen Al Ashkarahan kylään Arabianmeren rannalla sekä edelleen pienien hiljaisen merenranta kylien läpi kohti Ras Al Haddia. 

Liemikilpikonnien poikaset kuoriutuvat pesästä ja kohti Arabianmerta


Ras Al Hadd oli myöskin hyvin hiljainen, pölyinen ja autio "kyläpahanen". Hetken aikaa siellä pyörittiin kunnes ajoin iltapäivästä matkan varsinaiseen kohteeseen Ras Al Jinziin, joka on kuuluisa merikilpkonnien suojelualue. Majoitus oli Ras Al Jinz Turtle Reserve nimisessä hotelli-kompeksissa, jossa oli myös näyttelytilat merikilpikonnista. Sisäänkirjautumisen yhteydessä oli mahdollista valita ilmainen opastettu retki suojelualueelle joko klo 20:30 tai aamusta klo 04:30. Varattiin aika ensimmäiseen kierrokseen. 

Hetken aikaa hotellihuoneessa lepäilyn jälkeen päädyimme lähtemään kävelemään itse rannalle noin 20 minuutin kävelymatkan päähän. Paikka oli sama johon myös opastettu retki suuntautuisi, mutta olihan se kiva nähdä paikka valoisaan aikaan. Ja toden totta - paikalla oli täynnä isoja merikilpikonnien kaivamia pesiä sekä pienten poikasten jälkiä jotka olivat pesästä varmaankin edeltävä yönä nousseet ja lähteneet kohti merta. Palasimme auringon laskun aikaan hotelliin, jossa oli tarjolla buffet-illallinen ja ravintola tulikin aivan täyteen - selvästi paikka oli suosittu.  Nyt ei enää ollut merikilpikonnien sesonkiaikaa, jotenka odotukset illalle eivät olleet niin suotuisat. 

Ras Al Jinz Turtle reserve hotelli. Autoilla oma katos

Merikilpikonnien kaivamia pesiä ja pienten kilpikonnien jälkiä hiekassa



Illasta kokoonnuimme hotellin aulaan jossa meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään - noin 30 henkeä per ryhmä, ja lähdimme pimeässä kävelemään kohti rantaa. Odottelimme pimeässä ensin parikymmentä minuuttia, kunnes oppaat olivat löytäneet yhden merikilpikonnan joka oli saanut pesän kaivettua ja munimisen aloitettua. Paikalla oli piti olla hiljaa ja ryhmästä aina 4-5 henkeä pääsi noin pari metrin päähän seuraamaan munintaa. Kyseessä oli vihreä liemikilpikonna, joka oli noin metrin pituinen kilpikonna joka voi painaa jopa 200kg. Siirryimme hieman toiseen kohtaa ja näimme ensin yhden pienen kilpikonnan poikasen kulkevan hiekalla kunnes yhtäkkiä huomaisin jalkojeni juuressa paljon liikettä taskulampun valossa. Olin juuri lähes astumaisillaan yhden pesän pohjalle kun sieltä alkoi kuoriutumaan kymmeniä pieniä noin 10cm pituisia kilpikonnia. Niitä tuli ja tuli jatkuvasti esille ja vaistonsa varaisesti suuntasivat kohti merta. Oppaat pyysivät kaikkia pysymään paikoillaan ja sammuttamaan muut valot jotta he saisivat "opastettua" pienet kilpikonnat kohti merta. Näky oli todella hämmästyttävä ja ihmeellinen. Näistäkin pienistä poikasista ehkäpä joku vielä palaa kymmenien vuosien päästä tälle samalla rannalle munimaan. Tuhannesta poikasesta aikuiseksi asti kehittyy vain kolme, suurinosa tulee syödyksi ensimmäisen viikkojen aikana ja myös merissä olevat saasteet ja erityisesti muovi tappavat monia merikilpikonnia. Onneksi tällä alueella kilpikonnia suojellaan ja heillä on vielä olemassa ranta johon palata munimaan uutta sukupolvea. Parin tunnin jälkeen kävelimme takaisin hotelliin. Aamuiselle kierrokselle emme jaksaneet lähteä. 

Kilpikonnan poikasia kuoriutuu pesästä




Seuraavan aamuna matkaa jatkettiin kohti Muscattia pitkin rannikkoa Surin kaupungin kautta ja edelleen muutaman Wadin kautta Al Hajarin itäisen vuoriston yli josta laskeuduttiin Muscatin kaupunkiin, josta jutut löydät Oman Muscat jutusta. 

Oman matkakohteena voi olla monelle aika tuntematon paikka, ja paikan nähtävyydet kun eivät vetoa niin paljon kun viereinen Emiraattien Dubai. Itsekin pohdin pitkään onko Omanissa oikeastaan mitään nähtävää ja kuvittelin sen yhdeksi "isoksi hiekkalaatikoksi" kuten esim. Qatar on. Ensimmäinen yllätys oli Muscat - aika sekava kaupunki, mutta korkea rakennukset puuttuivat kokonaan. Toinen yllätys oli Al Hajar vuoriston korkeat vuoret ja "mielenkiintoiset" 4x4 tai offroad reitit yli vuoriston. Kolmas oli upeat linnat, joita maasta löytyy todella paljon - kävin kolmessa : Bahlan, Jabreen ja Nirwan linnoissa. Neljäs kohde - Wahiba Sands yllätti myös ja siellä oli hauskaa ajaa autolla hiekassa ja dyynien yli. Viidentenä ja ehkäpä kaikista mieleenpainuvampana oli nähdä ja kokea pienten merikilpikonnan poikasten kuoriutuminen pesästä ja heidän ensimmäiset askeleet hiekkarannalla kohti merta. Voin suositella Omania matkakohteena ja kannattaakin lähteä Muscatista pois koska Omanin parhaimmat nähtävyydet ja kokemukset löydät pääkaupungin ulkopuolelta. Viikko tai puolitoista on sopiva aika matkan pituudelle. Oman on myös hyvin turvallinen matkakohde, ihmiset ystävällisiä ja englanninkielellä pärjää mainiosti joskin kannattaa opetella muutamat yleisimmät sanonnat arabiaksi. 

White Sand Beach, Oman



keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Oman - Wahiba Sands

Nizwasta matka jatkui kohti Omanin aavikoita, ja niistä ehkäpä kuuluisinta Wahiba Sandsia, jonka pinta-ala on huimat 12500 neliökilometriä. Aavikko kutsutaan myös nimellä Sharqiya Sandsiksi. Aavikolta löytyy muutamia majoituspaikkoja, ja tällä kertaa kohteena oli 1000 Nights Camp joka sijaitsee noin 40km lähimmästä Bidayahin kaupungista. Aavikolle pääsee vain nelivetoisella autolla ja ennen sinne ajoa on syytä laskea renkaiden ilmanpainetta, jotta renkaiden pito hiekalla on riittävä koska matkalla on pari isoa dyyniä ylitettävänä jossa levästä renkaasta ja tietysti oikeasta ajotavasta on apuja : offroad-neliveto päällä ja luistonesto kytkettynä pois - sekä muistaa jatkuvasti pitää tasaisen vedon päällä 

Wahiba Sandsin dyynit hehkuvat punaisena auringonlaskissa. Bongaa kamelit! 

Ennen aavikolle ajoa kävin katsomassa yhden Wadin eli joen uoman joka voi olla kuiva ja sitten siellä oli voi olla vettä. Wadi Bani Khalid on ehkäpä taasen Omanin kuuluisin Wadi ainakin turistien lukumäärällä mitattuna, koska tässä Wadissa on yleensä vettä vuoden ympäri ja siellä pääsee myös uimaan. Matkaa Nizwasta on 220km kilometriä ja se taittui vajaassa kolmessa tunnissa. Wadissa uintiin oli tarkat pukeutumisohjeet, esim. miehilläkin olisi pitänyt olla paita ja shortsit päällä uidessa, mutta paikan päällä "länkkärit" uivat ihan normaalisti "länsimaiseen" tyyliin. 

Wahi Bani Khalid


Wadi Banista ajoin takaisin Bidayhain kaupunkiin ja eräällä huoltoasemalla laskin renkaiden paineet 2.4 baarista 1.3 baariin. Paikalla oli myös ns. opastajia etsimässä turisteja ja tarjoamassa heille opastusta aavikolla - hintaan 50 euroa!! Koska navigaattori osasi näyttää "polun" kohteeseen lähdin ilman opastusta matkaan. mutta kun pääsin pois kaupungista ja aavikolle ajamaan niin yllättäen vierelle tuli Toyotan maasturi josta alettiin huitomaan että ajetaan ihan väärään suuntaan, vaikka suunta oli oikea. Taas alkoi varoitukset että ei osata kohteeseen ja jäädään ensimmäiseen dyyniin jumiin eikä siitä "takiaisesta" päässyt mitenkään eroon - ja lupauduin maksamaan hieman opastuksesta. "Opastaja" yritti mitata ajotaitojani ja ajoimmekin ensimmäiset 20 kilometriä huomattavaa vauhtia - nopeimmillaan 90km/h ja muutama pienen dyynin ylitys ns. lentäen yli ja muutamassa kohdissa jousetkin kävivät pohjassa. Lopulta saavuimme ison dyynin juurelle, josta sitten piti osata ajaa riittävällä nopeudella ja tasaisella kaasulla ylös dyynin huipuille ja siellä kiertää useampia hidasteita ja pehmeän hiekan alueita. Lopulta "opas" näytti pysähtymään ja myönsi että osasin todella ajaa sekä viittoili että jatka tästä eteenpäin 15km niin pääset kohteeseen. 

1000 Nights Campiin saavuttiin iltapäivästä noin tunnin aavikolla ajamisen jälkeen, ja se käytännössä sijaitsee kaukana kaikesta ja oli myös aikamoinen "keidas" aavikolle. Campissa on useita teltta-"taloja", yksi ravintola sekä pienehkö uima-allas. Paikalta löytyy myös aidattuna eläimiä - oryxeja eli keihäsantilooppeja sekä vapaana olevia kameleita jotka kävelivät läheisten dyynien rinteillä. Camp tarjoaa myös erilaisia aktiviteetteja (kamelilla ratsastusta, mönkkärillä ajoa yms) niistä kiinnostuneille. Olen "ratsastanut" kameleilla aikoinaan sekä Kyzylkumin (Uzbekistan) että Gobin (Mongolia) aavikoilla, jotka siihen ei nyt ollut enää tarvetta. 

Saimme majoituksena "Sheikin Deluxe" teltan, josta löytyy ison 36 neliön ilmastoidun (!!) huoneen lisäksi wc/suihkutilat, jotka olivat ns. ulkotiloissa mutta siis privaatti-käyttöön tarkoitettuja. Majoituksen hintaan sisältyy myös illallinen sekä aamiainen, jotka tarjoillaan buffet-tyylisesti isossa ulkoilma ravintolassa. 


"Sheikin luksus" teltta, jossa oli majoitus

1000 Nights Camp, Wahiba Sands, Oman


Ennen illallista (klo 19:30-20:30) ehdimme ihailla upeaa auringonlaskua aavikolla, joka sai kaikki dyynit hehkumaan oranssin ja punaisen värien eri sävyissä. Suurin osa Campin vieraista olivat saksalaisia ryhmämatka turisteja, jotka tulivat kuljettajien tuomina paikalla ja ehkäpä muutama henkilö oli ajanut paikalle omatoimisesti. Paikka oli aika täynnä varsinkin kun kaikki tulivat samanaikaisesti illalliselle. Ruoka oli yllättävän hyvää ja tällä kebabit olivat oikeasti hyvin kypsennettyä lihaa. Tarjolla oli myös erilaisia salaatteja, riisiannoksia, kanaa, ranskalaisia, kalaa sekä paljon herkullisia jälkiruokia. Alkoholia ei ravintolasta saa ja virvokejuomat pitää erikseen maksaa. Illalla ennen nukkumaan menoa ihmeteltiin vielä tähtitaivasta mutta aavikon hiekkaa ja pölyä oli sen verran ilmakehässä että tähdet eivät niin kirkkaasti loistaneet. 


Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan samaa reittiä takaisin Bidayhin kylään, mutta tällä kertaa ilman "opastajaa" ja nyt ei täytynyt "kisata" kenenkään kanssa vaan pääsin pudottamaan rauhallista 60km/h vauhtia koko matkan. Wahiba Sandsista matka jatkui kohti Arabian meren rannikkoa ja Arabian niemimaan itäisintä kohtaa - Ras al Haadia ja merikilpikonnien suojelualuetta.

Wahiba Sandsin dyynien ylitys


En oikein osaa selittää mikä näissä hiekka-aavikoissa minua oikeastaan vetää puoleensa tai kiehtoo, muuta kuin ne ovat maisemiltaan todella upeita ja välillä huomattavan kuumiakin paikkoja. kuten Kyzylkumissa jossa oli yli 50 astetta lämmintä. Ehkäpä myös paikan tyhjyys ja laajuus kiehtovat samalla tavalla kuin Lapin tunturit ja erämaat, joissa olen aikoinaan paljonkin vaeltanut eri vuodenaikoina. Alla on linkit juttuihin muihin aavikkoihin joissa olen käynyt:

Saharassa en ole vielä käynyt kunnolla muuten kuin "nähnyt hiekkaa" - Marokossa ja Tunisiassa.