 |
| Khongorin hiekkadyynit |
Perjantai 21.6.2019
Ajoimme Yolin laaksosta takaisin asfalttitielle, jota jatkettiin noin 50km verran kunnes suunnattiin takaisin maastoon, off-road ajoon. Kohteena olivat Khongorin hiekkadyynit (Khongor Els), joita kutsutaan myös laulaviksi dyyneiksi - tuulen ansiosta hiekanjyväset pitävät ääntä joka muistuttaa jonkinlaista laulantaa. Dyynialue on iso - 100km pitkä ja 20km leveä - ja korkeimmat dyynit nousevat 800 metrin korkeuteen.Matkaa aavikolla tehtiin ehkäpä kolmisen tuntia - jonka aika ajettiin noin 150km. Välillä meno muistutti kuin villin lännen elokuvaa tai armeija aikaista hyökkäystä panssarivaunuilla kun edettiin rinnakkain - kaksi UAZia ja yksi Toyota - ja taakse jäin iso pölypilvi. Nopeus nousi yli 100km/h. Välillä sitten kierrettiin kuivuneita jokiuomia pitkin hieman hitaammin.
 |
| Hiekkadyynit - kuin olisi maalattu keltaisella värillä taivaanrantaan |
Iltapäivästä saavuttiin leiriin, joka sijaitsi heti korkeiden dyynien vierellä. Dyyneille piti lähteä heti lounaan jälkeen, mutta taivaan rantaan alkoi kertymään pilviä - ja hetkessä koko alue oli hiekkamyrskyn kourissa. Enpä ollut aiemmin tällaista kokenut. Tuuli yltyi ja jurtan sisällekin alkoi tulemaan hienoa hiekkaa. Lopulta sitä oli joka paikassa.. välillä tuuli laantui, mutta hetken päästä puhalsi taas täydellä teholla. Hiekkamyrsky kesti noin pari tuntia.
 |
| Khongorissa leirissä |
 |
| Jurtta sisältä |
Päätettiin siirtää hiekkadyyneillä käynti seuraavaan aamuun - mutta tiedossa oli vielä kamelilla ratsastusta. Ajattelin että se kestää vain hetken, mutta mentiin pitkällä autiomaahan ja hiekkamyrsky alkoi uudestaan noin puolen tunnin päästä. Minulla ei ollut aurinkolaseja ja huivi oli jäänyt jurttaan.. hiekkapuhallus alkoi. Piti kääntää pää tuulen suuntaisesti että ylipäätänsä näki jotain. Hiukset olivat täynnä hiekkaa, kuten myös korvat. Leiristä lähettiin apujoukkoja autolla perään kyselemään että pärjäämmekö vai halutaanko tulla autolla takaisin. "Toki pärjätään" -- ja kun päästiin takaisin leiriin kameleiden kanssa oli täysi myräkkä päällä lisänä vielä vesisade, joka jatkui koko yön.Autiomaassa sataa siis vettäkin.
Olihan tämäkin tapa viettää Juhannusaattoa. Juhannusta on tullut vietettyä maailmalla eri paikoissa, mutta tämä oli nyt eksoottisinta.
 |
| Kameliratsastus alkaa - taustalla myrskypilvet lähestyivät mutta lähdettiin matkaan. |
Lauantai 22.6.2019
Koko yön ujelsi sateessa ja tuulessa. Aamuherätys oli kello 6, jonka jälkeen lähdettiin kiipeämään läheisen dyynien huipulle. Onneksi (!!) vesisade loppui ja hiekka oli märkää noin parin cm syvyydeltä, jolloin se pysyi suhteellisen hyvin paikoillaan ja ylös kävely oli helpompaa. Muuten olisi ollut kaksi ylös - yksi alas menoa. Lopulta otin kengät pois jalasta ja kävelin paljain jaloin dyynin huipulle. Upeat olivat näkymät -- ja alas tultiin hieman nopeammin hiekassa pomppien. Pulkalla tai suksilla olisi tullut nopeammin. |
| Dyyneillä - ylös menossa, katse lähtöpaikkaan (alhaalla laaksossa) |
 |
| Aamuaurinko värjäsi dyynit punaisella |
 |
| Tuonne ylös pitäisi päästä |
 |
| Huipulla - isompi hiekkalaatikko tällä kertaa |
Ajoimme takaisin leiriin, jossa syötiin aamupala jonka jälkeen jatkettiin matkaa -- kohti seuraavaa kiipeämistä. Tästä seuraavassa jutussa.
Eksoottinen juhannus ja varmasti jäi hauskat muistot, vaikka hiekkamyrskyn keskelle jouduitkin. Olisi hienoa päästä joskus johonkin tuollaiseen paikkaan. Itse olen päässyt tallustelemaan vain kalajoen hiekkadyyneillä, joka oli tietenkin aivan erilainen kokemus. Hurjaa, että jotkut dyynit ovat 800 metrisiä!
VastaaPoistaKiitos Inka! Muistot jäivät matkasta. En ole ollut Kalajoella, mutta Yyterissä joskus muinoin. Nämä Mongolian hiekkakasat olivat hieman isompia kuin oli itsekään edes kuvitellut.
Poista