Vinkkejä Vilnaan

Kävin viettämässä Liettuan pääkaupungissa Vilnassa pitkän viikonlopun, jonka aikana vuosikin vaihtui. Olen käynyt Vilnassa kahdesti aiemmin, keväisin - ja ainakin tällöin kovasti viihtynyt:
Wappu vilnassa

Varasin lennot airBalticilta, jotenka tiedossa oli pieni välilasku Riikassa. Lennon hinta oli lähes puolet suorista (Finnair), eli kannattaa tarkistaa lentojen hinnat - ja mahdollisesti yhdistää stop-over Riikassa. Lento lähti ajallaan Helsingistä ja koneena oli Bombardier Dash Q400 potkuriturbiinikone, jonka matkustusmukavuudesta voidaan olla montaa eri mieltä. Itse ei pitänyt tällä "vatkaimesta" - tärinä ja pörinä olivat erittäin kovat. Sanoisin että ATR:lla matkustus on huomattavasti mukavampaa. Onneksi lentoaika oli lyhyt - Riikassa jäi vajaat puolituntia vaihtaa konetta. Saavuin Vilnaan puolen yön jälkeen, ja olin varannut majoituksen heti lentokentän ulkopuolella olevasta AirInn Vilnius lentokenttähotellista, joka oli hyvä valinta - halpaan hintaan pääsi heti nukkumaan ja hintaan sisältyi aamiainen. Suosittelen tätä jos saavut myöhään tai lähdet aikaisin.

Lentokentältä pääse Vilnan keskustaan (Stotis bussiasemmalle) näppärästi bussilinjoilla 1,2, 88 tai erillisellä Express bussilla. Jos ostat lipun kuljettajalta se maksaa yhden euron. Matkakortilla hinta oli  0.7 euroa. Junallakin pääsee keskustaan, mutta vuoroja on vain muutama vuorokaudessa. Taksin hinta on non 10-15 euroa. Suosittelen eTaksi mobiilisovelluksen lataamista, jolla voit tilata taksin suoraan siihen missä olet, määrittää mihin menet, näet suoraan hinnan eikä kuljettajan kanssa täydy alkaa vääntämään toimiiko mittari vai ei. Lentokentältä on noin 15-20 minuutin matka keskustaan - noin 5 kilometriä.

Bussiasemalta pääsee näppärästi kävellen suoraan vanhan kaupungin keskustaan - eikä uusikaan keskusta ole kaukana. Vilnassa sopii parhaiten liikkua jalan - ja kaikki päänähtävyydet ovat sopivan matkan päästä toisistaan. Vilna on kuuluisa monista kirkoistaan, joita tuntuukin oleva joka puolella kaupunkia. Vilnan katedraali muistuttaa kreikkalaista temppeliä ja on erittäin pelkistetty. Vieressä on ruhtinaan palatsi, jossa on museo ja vaihtuvia näyttelyitä. Katedraaliaukiolta näkee hyvin myös kuuluisan Gediminasin tornin, josta on hienot näkymät yli kaupungin. Tornille pääsee aukiolta käsin, joko puiston reunasta kävellen tai joen puolelta funicular junalla. Suosittelen että funicularilla nousee ylös ja kävelee alas. Kun katsoo aukiolta itään näkee kolme valkoista ristiä kukkulan päällä - sinne on hieman pidempi matka (noin puolisen tuntia) - pienemmän Vilnia joen yli menee silta, ja pitkät rappuset itse näköalapaikalle.

Vilna Katedraaliaukion jouluvalaistus

Vanhan kaupungin katuja - Ghetton alue

Upeita taloja riittää vanhassa kaupungissa

Taidetta seinässä

Kirkkojen lisäksi kaupungista löytyy oma "tasavalta", Uzupis - joka on boheemialue, josta löytyy paljon gallerioita, ravintoloita ja mukavia kahviloita. Kannattaa käydä lukemassa tasavallan perustuslaki, jossa on 41 artiklaa. Perustuslaki on kirjoitettu usealla kielellä, löytyy myös suomeksi kirjoitettuna. Uzupisin valtiossa viettää helposti puoli päivää.

Seuraavat kaksi yötä majoituin keskustassa olevassa Grotthaus Boutique hotellissa, joka sijaitsi pienen hiljaisen sivukadun varrella. Kiva pieni ja vanhan ajan tyylinen hotelli. Toinen suositeltava hotelli on Stikliu kadulla oleva Centro Kubas Angel hotelli. Samaisen pienen kadun varrella ja läheisyydessä sijaitsee monta hyvää ravintolaa, joista tällä kertaa tuli syötyä Lokys ("Karhu") ravintolassa erittäin hyvä illallinen. Suosittelen että varaat ruokailun heidän goottilaisesta kellaritilasta, jonne laskeudutaan tosi kapeaa ja jyrkkiä portaita pitkin. Katutasolla sijaitseva ruokailutila ei ole niin "intiimi", kuin kellarissa oleva ruokailutila. Toisena vinkkinä ravintolasta - bussiaseman lähellä sijaitseva Chacapuri Sodu (Sodu 9) oleva erinomainen georgialainen ravintola. Hinta-laatusuhde erinomainen, ja täältä saa myös Borjomin vesiä sekä georgialaista vihreää limua (rakuunasta tehtyä!). Yleinen hintataso ravintoloissa on huomattavasti edullisempi kuin esim. Tallinnassa.

Oluen ystäville Vilna (ja Liettua) on mukava paikka - löytyy paljon pieniä olutravintoloita, ja pienpanimoiden tuotteita on runsaasti saatavilla. Bambalyne (heti Lokys ravintolan toisella puolella) oli aiemmin erittäin hyvä paikka, mutta nyt sen taso on laskenut. Aiemmin siellä oli hyvä palvelu, ja oluet olivat oikeassa lämpötilassa - nyt lähes kaikki ovat kylmäkaapeissa ja palvelu on töykeää. MUTTA -- Alaus Biblioteka (Traku g.4) on erinomainen valinta - Olut kirjasto! Siellä palvelu pelaa, henkilökunta antaa maistaa oluita ennen valintaa, ja voit valita useamman oluen maistelumenuun. Paikka ei ole halvimpia paikkoja oluen juomiseen, mutta tällä on erittäin hyvä valikoima. Halvan oluen ystäville ja riehakkaaseen menoon suosittelen Snekutis olutravintoloita, joita löytyy kolme kappaletta ympäri kaupunkia. "Ruokaakin" näistä saa - mutta suosittelen hunajaoluen juontia. Vilnan vanhin pubi, Busi Trecias, on myös mukava paikka - ja yleensä aika täynnä.

Nähtävyyksistä pitää vielä mainita erittäin mielenkiintoinen, mutta ehkäpä joillekin hieman ahdistava kohde - kansanmurhan ja KGB museo pääostoskaudun varrella. Paikka on tosiaan aiemmin ollut KGB päämaja Vilnassa. Lipunmyyjä oli tyrmäävä kokemus - vanha tiuskiva nainen, joka oli samalla erittäin töykeä. Liekö ollut töissä täällä aiemmin KGB:n aikana?!? Museossa on erittäin hyvin kuvattu Liettuan vaiheita 1900-luvun alusta lähtien - erityisesti mitä tapahtui neuvostomiehityksien (kaksi kertaa) ja natsien aikana. Näyttelyn kuvatekstit ovat kuvaavia kertomuksia mitä milloinkin on tapahtunut. Erityisesti kansalaisten pakkosiirrot Siperiaan, elämä vankileireillä ja paluun vaikeudet Liettuan neuvostotasavaltaan. Sekä mikä itselleni tuli yllätyksenä oli partisaanijoukot, jotka toimivat Liettuassa vielä pitkälle 1950 luvulle asti. Useat saatiin kiinni, ja heitä odottikin tässä talossa karmea kohtalo. Talon alakerrassa on vankiosasto, josta löytyy pidätyssellejä, kidutuskammioita ja teloitushuoneet - jotka ovat oikeastaan jätetty alkuperäiseen kuntoon vuodelta 1991, jolloin paikka suljettiin. Varoituksen sana : Teloitushuone voi jollekin olla hieman turhan kova paikka - varsinkin videoiden pyöriessä taustalla näyttäen "kuvitettuja" teloituksia.. Itse vietin aikaa museossa lähemmässä kolme tuntia, ja käynnin jälkeen oli hieman tyhjä olo - ajatukset pyörivät päässä, mitä kaikkea tämä kansa onkaan joutunut kokemaan.

Kaksi-kolme päivää riittää hyvin Vilnan nähtävyyksien katseluun, ja suosittelen myös Trakain linnassa käyntiä. Sinne pääsee bussilla näppärästi noin 30 minuutissa, eikä maksa paljoakaan. Tällä kertaa en Trakaissa käynyt, koska olin käynyt siellä muutama vuosi sitten keväällä.  Tänne kannattaa varata vähintään puolipäivää ja samalla nauttia alueen ympäristöstä - mukavia ravintoloita on lähellä linnaa.

Matkailuvuosi 2017

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli Matkailuvuosi 2017 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2017 tapahtunut matkailun osalta ja mitä uusi matkailuvuosi 2018 tuo tullessaan. Vuosi sitten oli siinä "oudossa tilanteessa" että vuodelle 2017 ei oltu varattu yhtään matkaan, mutta niinpä vaan tuli käytyä ulkomailla useamman kerran, milloin lentotarjouksien houkuttelemana ja milloin taas kiinnostuksesta uuteen kohteeseen.

Bagan, Myanmar - yksi upeista temppeleistä joita alueella oli tuhansia

Tilastonikkarina vuodesta 2017 voidaan todeta:

• Uusia maita: Israel (ja Palestiina), Tadjikistan, Kirgistan, Kazakstan, Myanmar ja Qatar. Tällä hetkellä olen käynyt 76 eri maassa. 
• "Vanhoja maita": Tsekki (2 kertaa), Italia, Viro (2 kertaa), Islanti, Tanska, Thaimaa, Liettua
• Matkailuvuorokausia: 70 vrk 
• Lentomatkoja: 35 kpl, kilometrejä noin 60000km - 92 tuntia (4 päivää) lentokoneessa istumista. 
• Uusia "lentokonetyyppejä", joissa on tullut matkustettua vuonna 2017 ei ollutkaan,mutta seuraavat lentoyhtiöt olivat uusia: Air Manas, Air Astana, Air KBZ - joissa viimeisimmissä sai ihan oikeasti käsin kirjoitetut lentoliput. 

Kuvauksia matkoista löytyy blogista maa-kohtaisista linkeistä, tai Matkailun sadonkorjuuta vuodelle 2017 artikkelista. Vuoden 2017 upein reissu oli matka Keski-Aasian kolmeen valtioon - jossa matkasin 24 päivän ajan Pamir Highwayn ja Kirgistanin ylänköalueilla, osin myös samaa reittiä mitä Mannerheim oli tehnyt vuonna 1906. Tällä matkalla tuli käytyä lähes viiden kilometrin korkeudella - korkein ylitys oli Al Baktain sola - 4655 metriä merenpinnan yläpuolella - ja tämä on Pamir Highwayn korkein kohta. Marraskuun pimeyttä pakenin taas kerran Kaakkois-Aasiaan, missä Myanmarin oli uutena kohteena, hieno on tämäkin maa vaikkakin nykyinen tilanne sielläpäin on hieman epävakaa. 

Uudeksi suosikki lentoyhtiöksi nousi Qatar Airways - näppärä vaihtoyhteys Dohassa,  erinomaiset tarjoukset (lensin Bangkokiin 360€:lla) hyvät koneet ja erinomainen palvelu saavat minut varmaan myös tulevaisuudessa valitsemaan Qatarin välilaskupaikkana uusiin maihin. Toinen suosikkiyhtiö on Turkish Airlines - ja jos pitää näitä kahta verrata, niin sanoisin että ruoka- ja juomatarjoilut ovat parempia Turkish Airlinesilla, mutta lentokoneet on parempia Qatar Airwaysilla. Kannattaa myös hyödyntää Qatarin tarjous ilmaiseen majoitukseen Dohassa, mikäli välilasku on hieman pidempi. 

Vuoden 2018 matkailun suunnittelut on taas käynnistetty, ja muutamia matkoja on varattu vielä tälle ja ensi vuodelle. Tammikuussa olevat Matkamessut kuuluvut myös perinteiseen ohjelmaan, ja ainakin viime vuonna sain sieltä hyviä vinkkejä ja sain sieltä myös idean lähteä Keski-Aasiaan  Traveller osastolla käynnin jälkeen. Samalla kertaa bucket-listaan nousi myös Etelä-Afrikka, jonne matkustan ensi keväällä.

Al Baktai pass (4655m.p.y ), Tajikistan - Badakhstanin autonominen alue

Tässä listaa tulevista matkoista:

• Uuden vuoden vaihtumista lähden juhlistamaan Vilnaan, Liettuaan. Tämän matkan varasin pelkästään fiilis-pohjalta koska Vilnan vanhakaupunki on erittäin mukava kohde. Suosittelen Tallinnan ja Riikan matkaajille tätä upeaa kohdetta - kaupunki on erittäin "keski-Eurooppalainen" ja oluen ystäville melkein must-kohde.
• Viikko Matkamessujen lähden (taas kerran...) käymään Prahassa, joka on itselleni SUOSIKKIKOHDE NUMERO YKSI EUROOPASSA ja tunnen tämän kaupungin ehkäpä parhaiten sitten Tallinnan. Kyseessä on jo seitsemäs matka Prahaan. Päätöstä matkaan ei myöskään pitänyt pitkään miettiä kun Norwegian lentotarjoukset tulivat myyntiin - menopaluu 69€. Lisää Prahasta löydät blogista.
• Marraskuussa some-virrasta tuli Secret Flying sivustolta "veret seisauttava" tarjous lennoista Etelä-Afrikkaan - Ethiopian Airlinesin lennot Tuhkolmasta Addis Ababan kautta Kapkaupunkiin 369€ meno-paluu !!! Niinpä ostin lentoliput Etelä-Afrikkaan, jonne olen lähdössä huhtikuun lopussa kymmenen päivän (omatoimi) matkalle, kohteena Kapkaupunki ja Garden route. Laitan tarkempia matkasuunnitelmia tänne - ja mikäli olet käynyt Etelä-Afrikassa otan vastaan kaikki vinkit ja linkit

Muita matkoja vuodelle 2018 en ole "vielä" varaillut, mutta suunnitelmia on useita - ja niitä löytyy Bucket listalta...

• Kesällä voisi käydä Euroopan puuttuvia TCC-kohteita läpi, lähinnä Välimerellä tai Englannin kanaalisaarilla -- tai jospa sittenkin lähtisi Mongoliaan (Trans-Siberian kautta?), Uzbekistaniin tai Turkmenistaniin - näistä kaksi viimeistä voivat olla aika kuumia kohteita kesällä. 
• Loppuvuonna kohteista ykkösenä olisi Chile tai jonkin muu eteläisen pallonpuoliskon kohde, jossa olisi aurinkoa ja lämpöä. Odotellen Qatarin ta Turkishin lentotarjouksia... 

Qatar - stopover kohde

Palasin Thaimaasta Suomeen Qatar Airwaysilla, ja Dohassa oli tiedossa 20 tunnin vaihtoaika ennen Helsingin lentoa. Syksyllä Qatar oli helpottanut viisumisäädöksiä ja 80 maan kansalaiset saivat Visa On Arrivalin ilmaiseksi kolme kuukauden oleskelua varten. Tämän lisäksi Discover Qatar ohjelma tarjoaa ainakin tällä hetkellä ilmaisen majoituksen yhdeksi vuorokaudeksi tai kahdeksi hintaa sata dollaria. Päätin hyödyntää ensimmäisen vaihtoehdon ja olikin varannut viiden tähden hotellista huoneen.

Saapumisen yhdessä Dohaan taisi koneesta 99% siirtyä suoraan odottamaan jatkolentojen lähtöjä ja suuntasin itse Dohan kentän Immigratioon. Ei ollut kuin intialaisia jonossa, muita länkkäreitä ei näkynyt. Jonotin hetken ja pääsin tuimailmeisen virkailijan syyniin. Kyseli muutamia kysymyksiä ja vaati nähdä hotellin varauksen, katse kameraan ja leima passiin. Kentältä suuntasin Karwa taksilla (nimi naurattaa vieläkin) Dohan ”vanhaan kaupunkiin”, jossa majoitus oli Souq waqif Boutique hotellissa, jossa on useampia ns historiallisia hotelleja souqin alueella. Sain huoneen El Bibba hotellissa, jossa riitti pokkurointia ja Yes, Sir meininkiä ja sain vielä upgraden isoon 40 neliön sviittiin.. Eikä niitä turisteja näkynyt vieläkään missään..

Vietin iltapäivän ja illan oikeastaan vain Souq waqifin ja läheisen rantakadun varrella, ja illalla alkoi näkymään paikallisia enemmän kun saapuivat öky-maastureilla paikalle. Ja näin muutaman turistin.. mutta se mikä kiinnitti huomion oli vierastyöläisten määrä. Intialaiset ajoivat taksia ja Filippiinit tarjoilivat ravintoloissa ja afrikkalaisia oli vartiomiehinä.. tämä maa todellakin toimii vierastyöläisten voimalla. 

Souq wafiq on suhteellisen nopeasti kävelty ympäri, mutta kannattaa käydä katsomassa Falcon Souqia eli haukkojen myyntiin keskittynyttä myyntipaikkaa, missä on myös haukka sairaala. Souqista löytyy myös paljon ravintoloita - alkoholia ei niistä saa, mutta erinomaisia mocktaileja kylläkin. Rantakadun varrella oli tarjolla paljon veneitä, joilla olisi päässyt purjehtimaan Dohan edustalle. Muuten Dohassa liikkuminen jalkaisia on tehty vähän hankalaksi,mutta Karwalla pääsee paikasta toiseen suhteellisen edullisesti ja ne käyttävät oikeasti mittareita.

En suoraan sanottuna pitänyt Dohasta paljoakaan, mutta siellä oli ihan hyvä yöpyä luksushotellissa (ilmaiseksi!!) ja ihmetellä mitä öljyrahoilla saa ja Lexuksella pääsee. Qatar Airways voin suositella varauksetta erityisesti kattavan verkoston ja hyvien uusien koneiden ja erinomaisen palvelun suhteen. Maksoin Bangkokin lennoista 360€ ja paluussa olisin päässyt business luokkaan 400 eurolla, business luokan Meno-paluu lippuja saa noin 1000 eurolla.

Lisäksi kannattaa hyödyntää tuo majoitus jos on pidempi vaihtoaika.

Doha, Qatar - unplash.com - Kazou Ota's picture 

Ko Lanta ja Ao Nang

Palasin kuuden päivän Myanmarin matkan jälkeen takasin Thaimaaseen, josta lensin Bangkokista Krabille Bangkok Airways lentoyhtiöllä. Lentoyhtiö mainostaa olevansa Boutique lentoyhtiö joka lähinnä näkyy siinä,että sillä on jokaisella kentällä oma lounge, jossa on tarjolla pientä syötävää ja juotavaa (ei alkoholia). Lento Krabille kesti noin puolitoista tuntia, ja perillä odotti kaatosade.. tarkoituksena oli viettää viisi rantalomapäivää auringossa mutta sadekausi tuntui vielä jatkuvan. 

Krabin lentoasemalta suuntasin Ko Lantan saarelle, jonne on noin kahden tunnin matka. Olin varannut kolmen yön majoituksen Relax Beachilla, olevasta Lazy Days Bungalows nimestä paikasta. Ko Lantan saarella huomaa, että se on todellakin ”ruotsalainen saari”, joka puolella Ruotsin lippuja ja monet ruotsalaiset ovat tänne investoineet majotuksissa ja ravintoloissa edeltävän tsunamin jälkeen. Vaikka vielä ei ollutkaan sesonki niin ruotsalaisia oli todella paljon jo lomalla tällä suhteellisen rauhallisella saarella, jossa paikalliset ovat muslimeita. Lähinnä tämä näkyi siten, että tietyistä kaupoista ei saanut alkoholia ja joissakin ravintoloista se puuttui listalta - mutta kysymällä kylmä Chang olut kumminkin jostain löytyi.

Toisena Ko Lantan päivänä (aurinko paistoi!) suuntasin saaren pohjoisosaan Salangin kylään, josta käsin kävelin takaisin kolmen rannan kautta (noin 10km) takaisin Relax beachille. Rannat olivat lähes autiot eikä kaupustelijoita näkynyt missään. Pohjoisin ranta oli paras paikka käydä uimassa, koska ranta oli erittäin tyyni ka hiekka erittäin hienoa. Matkalla löytyy paljon ravintoloita, mm hyvä Thai CAT ravintola, jossa (valitettavasti) kuuli ”Terve, terve...” huutoja ilman että oli sanonut sanaakaan - tunnistavat kyllä kasvon piirteistä mistä oltiin. Ruoka oli hyvää ja henkilökunta tehokasta.. Vinkkinä voidaan todeta, että Lazy Days ravintola oli yksi saaren parhaimmista ja suosituimmista paikoista ja siinä tuli käytyä useamminkin kerran kun mökistä oli matkaa vain kymmenen metriä...

Kolmantena päivänä piti lähteä käymään saaren itäpuolella, mutta vesisade muutti suunnitelmat jotenka tein taas useamman kilometrin rantakävelyn lämpimässä vesisateessa ja muuten vaan lepäilin rannoilla ja nautin olosta.

Neljäntenä päivänä matkustin Ao Nangiin, joka tuntui todella ruuhkaiselta ja kiireiseltä Ko Lantan jälkeen - vesisade jatkui täälläkin, mutta pääsin nauttimaan auringosta juuri sopivasti Raileys rannoilla joihin pääsee vain veneellä (200 bath Meno-paluu). Kävin kaikilla eri rannoilla, joista eteläisin on ehkäpä se upein. Suosittelen tätä paikkaa vaikkapa yhden päivän kohteeksi Ao Nangista tai Krabi townista käsin. Ao Nang on muuten aivan turistipaikka, josta löytyy jopa suomalainen ravintola ja muutenkin riittää huutelijoita ja räätäleitä.. no, tulipan nähtyä tämäkin paikka. Jollekin tämä sopii aivan varmasti, mutta minulle ei .. no, täytyy tunnustaa että join (kalliin) lonkeron kun sitä siellä myytiin..

Krabilta palasin vielä päiväksi Bangkokiin, jossa kävin Red Sky baarissa illalla ihailemassa Bangkokin valoja.. hieno paikka Red Sky, mutta Erittäin Kallis, varsinkin Mumm Champagne baari.. 

Mingun

Palasin kolmen päivän jälkeen Baganista takasin Mandalayihin. Ruuhka Baganin lentoasemalla oli taas valtaisa kun kymmenkunta konetta lähti ympäri Myanmaria puolen tunnin sisällä. Koska kuullustuksia ei saanut mitään selvää, eikä missään näytetty mitään infoa, oli matkustajille jaettu tarrat rintaan, josta henkilökunta tiesi jotenkin poimia oikeat henkilöt oikealle lennolle. 

Maydalayssa vietin kaksi yötä Bagan King hotellissa, joka on suhteellisen keskustassa oleva hyvätasoinen hotelli, joskin hieman kallis - 80 euroa yö.

Ensimmäisenä päivänä kävin kävelemässä ympäri Mandalay keskustaa noin 10-13 km matkan. Kadut ovat tehty ruutukaavan muotoon, ja kadut on numeroitu eikä niillä ole siis nimiä. Helppoa suunnistusta. 

Toisena päivänä lähdin käymään puolipäiväretkellä Mingunissa, jossa on paljon temppeleitä joista kuuluisin on Pathodawgyin tiilestä tehty järkyttävän kokoinen temppeli, joka ei tosin koskaan valmistunut ja on hieman tuhoutunut viimeisissä maanjäristyksen seurauksena. Kannattaa kiertää temppelin länsipuolelle, jossa on isot halkeamat nähtävillä. Toinen kiinnostava kohde oli valkoinen, lähes kermakakkua muistuttava Hsinbyumen pagoda. Muita kiinnostavia kohteita on todella iso kello, joka painaa 91 tonnia. Muuten Mingunin alue on yhtä markkinaa ja turistikrääsää. Matka Minguniin tehdään veneellä, jotka lähtevät 26. kadun länsipäästä. Kannattaa olla tarkkana mihin veneeseen menee, koska niitä on kymmeniä - satamassa oli aikamoinen kaaos ja häsläys menossa. Veneisiin mennään kapeaa lankkua pitkin eli tarkkana jottei putoa veteen.

Myanmarissa alkaa käymään joka vuosi enemmän turisteja, ja tämä alkaa näkymään myös lieveilmiöinä: taksit yrittävät pyytää ihan käsittämättömiä summia matkoista, ravintoloissa hinnat ovat yleensä kalliimpia varsinkin niissä missä hinnat on kirjoteltu vain Myanmarin numeroilla, lentokentälle meno on tuplahintaista kun sieltä kaupunkiin tulo jne jne. Kaakkois-Aasian maista tämä onkin nyt viimeinen joka avaa portteja turisteille. Viimeaikaiset tapahtumat tosin voivat keskeyttää turistien virran. Jouduin Baganissa mielenkiintoiseen keskusteluun asiasta, kun eräs paikallinen alkoi minulle kertomaan omaa näkemystään tilanteesta, ja toisaalla ravintolassa kuulin valtion virallisen oppaan kertomusta vierestä pöydästä hänen ryhmälleen kuinka tilanne oikein on.. Kaikesta huolimatta ihmiset olivat ystävällisiä (turistien rahan perään....?) ja eritysesti Baganin temppelit olivat upeita. 

Seuraavassa kuvia Mingunista

Ayeyarwady joella

Baganin toisen päivän iltapäivällä, kun olin palannut Mt,Popa vuorelta, päätin lähteä Myanmarin isoimmalle joelle Ayeyarwadylle katsomaan auringonlaskua. Joki on erittäin tärkeä Myanmarissa ja sitä pitkin pääsee Yangonista aina Ylös pohjoiseen Baganin ja Mandalayn kaupunkien ohitse. Liikenne joella on siis erittäin vilkasta. 

Lukuisat toimistot tarjoavat risteilyltä joella aina perus veneistä luksus laivoihin. Itse hommasin matkan suosikkiravintolani (Taw Win) pitäjän kautta, joka tarjosi kyydin Old Baganin ”risteilykeskukseen” ja takaisin. Risteilyn hinnan kanssa kannattaa olla tarkkana - itse maksoin noin 10 euroa jolla sain tunniksi oman isomman veneen. Kovempiakin hintoja siellä pyydetään - 20 euroakin. Halvemmalla olisi päässyt jos olisi mennyt shared veneellä mutta halusin oman koska tällöin oli oma rauha. 

Veneet ajavat keskelle jokea ja pari kymmentä minuuttia ennen auringonlaskua pysähtyvät ja sammuttivat moottorit. Tämän jälkeen tehtäväksi jäi vain katsella auringonlaskua ja napsia kuvia. Kun palasin satamaan kävin vielä muutamalla temppelillä katsomassa pimentyvää Bagania. Edeltävänä päivänä olin jo käynyt katsomassa auringonlaskun erään temppelin huipulta.

Mt. Popa

Toisena Baganin päivänä kävin katsomassa ja kiipeämässä Mt. Popa luostarivuorelle, joka sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä Baganista. Matkalla sinne oli tienvierustoilla useita paikkoja, jossa näytettiin miten palmusokeria ja viinaa tehdään. Maistoin. Alkoholia oli yli 40 prosenttia, jotenka voidaan puhua kunnon viinasta. Hunajan kanssa maku oli hieman pehmeämpi. Nämä paikat olivat suosittuja myös paikallisille turisteille. 

Popan vuori on uskonnollisesti erittäin tärkeä paikka, jossa samalla sekoittuu buddhalaisuus ja kansanuskomukset (shamanismista voidaan puhua). Temppeliin päästäkseen on kiivettävä 777 askelmaa ja samalla väistellä apinoita jotka häärivät ympärillä ja yrittävät viedä turisteilta kaiken mitä on poimittavissa. Nousu on suhteellisen helppo, ainostaan apinoiden paskoja on syytä väistellä kun temppeleihin mennään paljain jaloin. Temppelissä on useita pyhäkköjä,joissa voidaan suorittaa menoja sekä tietysti lahjoittaa rahaa. Lahjoittamalla noin 40 dollaria olisi saanut oman nimikyltin temppeliin. Yksityiskohtana mainitaan että löysin yhdestä temppelin huoneesta sängyn, jossa oli Marimekon Unikko lakanat... mistä lie tullut?

Huipulla oli paljon paikallisia ihmisiä rukoilemassa ja taisin olla ainoa länsimaalainen, ja pääsin myös paikallisiin kotialbumeihin kun halusivat ottaa valkoisesta miehestä kuvia. 

Popassa vierailuun voi varata aikaa puolipäivää. Itse lähdin klo 9 ja olin takasin Baganissa klo 14. Tämä on ihan sopiva kohde, jos Baganissa alkaa tulemaan ns, temppeli ahdistus.  Illalla kävin vielä joella katsomassa auringonlaskua, joka oli todella upea , laitan siitä vielä erikseen kuvia.