Ääripisteitä

Tässä jutussa kerron matkailuni erilaisista ääripisteistä, joissa olen käynyt tai ollut - ääripisteistä riippuen osana blogin 6-vuotispäivää. Ääripisteinä tulen käsittelemään maantieteellisiä rajoja, korkeuksia, Suomesta mitattuna olevia ääripisteitä sekä myös liikkumiseen liittyviä ääripisteitä eri matkustus muodoilla tarkasteltuna. 

Päivitetty 3.7.2024

Maailman kuivin järvi - Aral-järvi ja sen laivojen hautausmaa

Suomen ääripisteet

Tänä vuonna on tullut käytyä Suomen mantereen kolmessa eri ääripisteessä - eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa.  

• Pohjoisin ääripiste sijaitsee Nuorgamissa: Suomen pohjoisin piste
• Eteläisin ääripiste sijaitsee Hangossa Tulliniemen päässä, jossa kävin uudemman kerran syyslomalla - helppo päiväretkikohde pääkaupunkiseudulta käsin. Tästä paikasta löytyy hyvä matkakertomus Meriharakan blogista: Suomen eteläisin piste
• Suomen eteläisin piste on Bengtskärin majakka, jossa kävin muutamia vuosia sitten päiväretkellä. 
• Suomen keskipisteessä kävin myös kesällä matkalla pohjoiseen. Tämä paikkahan kaiketi liikkuu pikkuhiljaa kohti pohjoista koska Suomen manner laajenee Merenkurkun alueella, mutta täältä löydät kuitenkin upea kivipaaden: Matka Suomen keskipisteeseen
• Suomen itäisin piste löytyy Ilomantsista Virmajärveltä, jossa kävin syksyllä 2018. Suomen itäisin piste
• Suomen mantereen läntisin piste löytyy Kilpisjärveltä - Kolmen valtakunnan rajapyykki, jossa kävin 2001, kun tein parin viikon vaelluksen Kilpisjärveltä Abiskoon (200km, 14 päivää). Tämä on ollut myös yksi pisimpiä vaelluksia, jossa kaikki kulkee selässä. Toinen oli Kalottireittin ensimmäinen osuus Kautokeinosta Kilpisjärvelle (200km, 11 päivää), muutamia vuosia aiemmin. 
• Suomen korkeimmalla kohdalla, Haltia tai Halti-tunturilla kävin vuonna 1996. Halti-tunturin korkeus on 1361 mpy - sinne johtaa hyvin merkitty 56km polku Kilpisjärveltä. 
• Suomen matalin piste on koko Itämeren rannikkoseutu - jossa on tullut asuttua kaikki nämä vuodet.

Suomen mantereen läntisin piste - Kilpisjärvellä

Etäisyyksien ääripisteitä

• Suomesta katsottuna seuraavat paikat ovat äärimmäisiä missä olen käynyt:
• Pohjoisin paikka: Norjassa Vuoreijan kylässä kesällä 2020. 
• Eteläisin paikka: Uuden-Seelannin Bluffin kaupungista Stirling pointissa vuonna 2015: Matkan käännekohta
• Itäisin paikka - Samaisena Uuden-Seelannin matkalla, mutta pohjoisen saaren Napierin kaupungissa.
• Läntisin paikka - USA, Californian osa-valtiossa San Franciscossa vuonna 2014. Tämä oli työmatka. 
• Mantereiden ääripisteitä
• Aasian mantereen eteläisin piste sijaitsee Singaporessa Sentosan alueella, jossa kävin vuonna 2014: Välipäivä Singaporessa Sentosan saarella (blogin alkuaikoina en paljon kirjoittanut juttuja näköjään -- olivat lähinnä kuvia paikoista ja nopea päivitys missä mennään). 
• Afrikan mantereen eteläisin piste sijaitsee Cape Agulhas, jossa kävin vuonna 2018: Afrikan eteläisin paikka Cape Agulhas 
• Korkeudet
• Korkeimmalla kohdalla olen ollut Bolivian ylänköalueilla Reserva Nacional de Fauna Andina Eduardo Avaroa kansallispuistoissa Uyunista kohti Chilen rajaa. Tällöin oltiin lähes viidessä kilometrissä, tarkkaan ottaen 4940 metrissä.
• Toiseksi korkeimmalla kohdalla olen ollut Karakoram Highwaylla Pakistanissa Khunjerab Pass:lla, joka on myös maailman korkeimmalla oleva asfaltoitu rajanylityspaikka - Pakistanin ja Kiinan raja. Korkeutta paikalla on 4773 mpy: Khunjerab pass
• Kolmanneksi korkeimmalla kohdalla olen ollut Pamir highwaylla Tadjikistanissa Al Baital (Al Baktalin) sola, joka kulkee 4655 mpy. Muutenkin tällä Pamir highwaylla (tie M41) kuljettiin muissakin yli neljä kilometriin ylittäviä solia, joissa todellakin korkeus tuntui hieman päässä vaikka akklimatisointia oltiin tehty viikon ajan pikkuhiljaa: Pamirin korkeat solat
• Matalin paikka on ollut Kuollutmeri Israelin ja Jordanian välissä, joka sijaitsee 423 mpa (meren pinnan alapuolella). Lämpötila nousi huomattavasti kun lähdin ajamaan Jerusalemista, jossa oli pari +6, ja Kuolleenmeren rannalla lähes +17 astetta: Dead Sea  Pari vuotta myöhemmin ajoin Jordanian puolella laaksoissa jotka olivat myös meren pinnan alapuolella.
• Lentokoneessa matkustajana Airbus A380 kyydissä yli 13km korkeudessa.  
• Nopeudet
• Autolla 230km/h - Saksan autobahnilla vuonna 2005 kun piti lähteä kokeilemaan paljonko silloisen turboahdetulla autolla pääsee. Bensan kulutus oli sitten 25 litraa 100 kilometrillä. Sopivampi nopeus asettui noin 180km/h. 
• Junassa Seoul-Busan KTX suurnopeus-junassa noin 300km/h: Busan -- myös Italiassa olen kulkenut vauhdikkaasti kiskoja pitkin Roomasta Firenzeen 
• Lentokoneessa matkustajana joku Atlantin ylitys lännestä itään hyvässä suihkuvirtauksessa maanopeus oli käsittämätön lähes 1100km/h. Kone kylläkin myös heilui aikalailla. 
• Road-trip
• Pisimmän yhtäjaksoisen road-tripin tein kesällä 2005, kun ajoin Suomesta käsin Pohjois-Italiaan käyden matkan aikana seuraavissa maissa: Ruotsi, Tanska, Saksa, Itävalta, Italia, Lichteinstein, Ranska, Luxemburg -- kuukauden aikana auton mittariin tuli noin 10000km. 
• Suomessa - pisin matka on ollut viime kesän matka Lappiin, kuukaudessa noin 5000km: Matkalla pohjoiseen
• Balkanilla olen tehnyt kolmasti pitkiä kolmen neljän viikon reissuja 2010 luvun alkupuolella. 
• Australiassa ja Uudessa-Seelannissa molemmissa kolmen viikon matkat autolla. Australiassa Sydneystä Adelaideen, ja Uudessa-Seelannissa Aucklandista Queenstowniin, josta löytyy blogin alkupuolen juttuja. 
• Kahden viikon matka Pamir-highwaylla vuonna 2017. Tällöin kuljettajan ja oppaan kyydissä. 
• Gobin kahdeksan päivän matka Mongoliassa vuonna 2019 oli myös elämys: Kohti Gobia
• Viidentoista päivän ja noin 3000km omatoiminen road-trip nelivetoisella maasturilla (Toyota Hilux 4x4) Namibiassa - mm. Namibin aavikkoa ja Etoshan kansallispuistoa: Namibia
• Kesällä 2023 tein 16 päivän matkan Karakoram Highwaylla (Karakoram Mountains) ja Hunzan laaksossa Pakistanissa, josta jatkoin matkaa Hindu Kush vuorten eteläpuolitse Shandur passille (3700 mpy), jossa sijaitsee myös maailman korkeimmalla oleva hevospoolokenttä, ja sieltä edelleen Kalashin laakson kautta Swatin laaksoon. Matkaa tuli tehtyä noin 3000km ja välillä edettiin noin 10km/h ja välillä hieman nopeammin. 

Bluff, Uusi-Seelanti - eteläisin paikka, jossa olen käynyt

Mountains are calling, and I must go

Yhdysvaltalainen luonnontutkija ja seikkailija, John Muir, totesi otsikossa mainitun lauseen 1800-luvulla - ja omalta osaltaan vaikuttamassa siihen että maailmaan aloitettiin perustamaan kansallispuistoja ja suojeltuja kohteita tuleville sukupolville. Hänen lauseensa esiintyy myös erään tunnetun jenkkifirman tuotteissa..

Monesti tuttavat kyselevät että mikä saa minut matkustamaan "niin paljon" - ja ehkä siihen ei löydy mitään yksiselitteistä vastausta, mutta yksi asia on varma: Luonto, ja erityisesti kauniin karut alueet, erämaat, vuoret, aavikot. Ehkäpä taustana tähän on se, että olen pienestä pitäen oppinut liikkumaan Suomen luonnossa (Kiitos Suomen Partioliikkeen, jossa oli lähemmäs kymmenen vuotta!) ja myöhemmin matkoillani ja vaelluksien myötä Pohjoismaissa ja muualla maailmassa olen oppinut arvostamaan erityisesti luontoa.

Viime kesänä tein upea matkan Keski-Aasian kolmeen tasavaltaan, ja näistä erityisesti Tadjikistan ja Kirgistan lumosivat minut täysin upealla luonnollaan. Tadjikistan Pamir Highway oli uskomaton kokemus (vaikka autoilla liikuttiin) ja Kirgistanin upeat vuoristolaaksot ja yli 3000 metrin yläpuolella olevat kristallinkirkkaat vuoristojärvet jäivät parhaiten mieleen -- ja välin jopa pitkät ja ehkäpä rasittavat matkat yhdistettynä ylävuoriston ohueen ilmanalaan jäivät taustalle ("päähän jyskyttämään"), mutta mieli ja keho lepäsivät siinä ympäristössä. Silkkitien maisemat ovat uskomattoman hienot.

Ensi kesänä jatkan Silkkitien maisemissa - siis maisemiin johon haluan palata, ja tällä kertaa kohteena mm. Silkkitien kaupungit, isot aavikot sekä Aral-järvi - Tarkempi matkakuvaus löytyy Kesälomasuunnittelua Kyzylkumin postauksesta. Täällä kertaa matkaan ei sisälly vuoristoisia osuuksia, vaan enemmänkin polttavan kuumia aavikko-osuuksia - jotenka ehkäpä nyt pitäisi todeta "Deserts are calling, and I must go"
 ( siis yhdellä s-kirjaimeilla, -- vaikka ovathan ne jälkiruuatkin ihan kutsuvia... ).

Vuoret kutsuvat myöhemmin loppuvuodesta, kun lähden Himalajan vuoristoon kahdeksi viikoksi kohteena Nepal ja Bhutan. Haaveissa on myös joskus päästä Karakum Highwaylle, joka kulkee Pakistanista Kiinaan.

Pamirin vuoristoa, Tadjikistan

Matkailuvuosi 2017

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika - eli Matkailuvuosi 2017 lähestyy loppuaan, ja tässä artikkelissa luon katsauksen mitä kaikkea on vuonna 2017 tapahtunut matkailun osalta ja mitä uusi matkailuvuosi 2018 tuo tullessaan. Vuosi sitten oli siinä "oudossa tilanteessa" että vuodelle 2017 ei oltu varattu yhtään matkaan, mutta niinpä vaan tuli käytyä ulkomailla useamman kerran, milloin lentotarjouksien houkuttelemana ja milloin taas kiinnostuksesta uuteen kohteeseen.

Bagan, Myanmar - yksi upeista temppeleistä joita alueella oli tuhansia

Tilastonikkarina vuodesta 2017 voidaan todeta:

• Uusia maita: Israel (ja Palestiina), Tadjikistan, Kirgistan, Kazakstan, Myanmar ja Qatar. Tällä hetkellä olen käynyt 76 eri maassa. 
• "Vanhoja maita": Tsekki (2 kertaa), Italia, Viro (2 kertaa), Islanti, Tanska, Thaimaa, Liettua
• Matkailuvuorokausia: 70 vrk 
• Lentomatkoja: 35 kpl, kilometrejä noin 60000km - 92 tuntia (4 päivää) lentokoneessa istumista. 
• Uusia "lentokonetyyppejä", joissa on tullut matkustettua vuonna 2017 ei ollutkaan,mutta seuraavat lentoyhtiöt olivat uusia: Air Manas, Air Astana, Air KBZ - joissa viimeisimmissä sai ihan oikeasti käsin kirjoitetut lentoliput. 

Kuvauksia matkoista löytyy blogista maa-kohtaisista linkeistä, tai Matkailun sadonkorjuuta vuodelle 2017 artikkelista. Vuoden 2017 upein reissu oli matka Keski-Aasian kolmeen valtioon - jossa matkasin 24 päivän ajan Pamir Highwayn ja Kirgistanin ylänköalueilla, osin myös samaa reittiä mitä Mannerheim oli tehnyt vuonna 1906. Tällä matkalla tuli käytyä lähes viiden kilometrin korkeudella - korkein ylitys oli Al Baktain sola - 4655 metriä merenpinnan yläpuolella - ja tämä on Pamir Highwayn korkein kohta. Marraskuun pimeyttä pakenin taas kerran Kaakkois-Aasiaan, missä Myanmarin oli uutena kohteena, hieno on tämäkin maa vaikkakin nykyinen tilanne sielläpäin on hieman epävakaa. 

Uudeksi suosikki lentoyhtiöksi nousi Qatar Airways - näppärä vaihtoyhteys Dohassa,  erinomaiset tarjoukset (lensin Bangkokiin 360€:lla) hyvät koneet ja erinomainen palvelu saavat minut varmaan myös tulevaisuudessa valitsemaan Qatarin välilaskupaikkana uusiin maihin. Toinen suosikkiyhtiö on Turkish Airlines - ja jos pitää näitä kahta verrata, niin sanoisin että ruoka- ja juomatarjoilut ovat parempia Turkish Airlinesilla, mutta lentokoneet on parempia Qatar Airwaysilla. Kannattaa myös hyödyntää Qatarin tarjous ilmaiseen majoitukseen Dohassa, mikäli välilasku on hieman pidempi. 

Vuoden 2018 matkailun suunnittelut on taas käynnistetty, ja muutamia matkoja on varattu vielä tälle ja ensi vuodelle. Tammikuussa olevat Matkamessut kuuluvut myös perinteiseen ohjelmaan, ja ainakin viime vuonna sain sieltä hyviä vinkkejä ja sain sieltä myös idean lähteä Keski-Aasiaan  Traveller osastolla käynnin jälkeen. Samalla kertaa bucket-listaan nousi myös Etelä-Afrikka, jonne matkustan ensi keväällä.

Al Baktai pass (4655m.p.y ), Tajikistan - Badakhstanin autonominen alue

Tässä listaa tulevista matkoista:

• Uuden vuoden vaihtumista lähden juhlistamaan Vilnaan, Liettuaan. Tämän matkan varasin pelkästään fiilis-pohjalta koska Vilnan vanhakaupunki on erittäin mukava kohde. Suosittelen Tallinnan ja Riikan matkaajille tätä upeaa kohdetta - kaupunki on erittäin "keski-Eurooppalainen" ja oluen ystäville melkein must-kohde.
• Viikko Matkamessujen lähden (taas kerran...) käymään Prahassa, joka on itselleni SUOSIKKIKOHDE NUMERO YKSI EUROOPASSA ja tunnen tämän kaupungin ehkäpä parhaiten sitten Tallinnan. Kyseessä on jo seitsemäs matka Prahaan. Päätöstä matkaan ei myöskään pitänyt pitkään miettiä kun Norwegian lentotarjoukset tulivat myyntiin - menopaluu 69€. Lisää Prahasta löydät blogista.
• Marraskuussa some-virrasta tuli Secret Flying sivustolta "veret seisauttava" tarjous lennoista Etelä-Afrikkaan - Ethiopian Airlinesin lennot Tuhkolmasta Addis Ababan kautta Kapkaupunkiin 369€ meno-paluu !!! Niinpä ostin lentoliput Etelä-Afrikkaan, jonne olen lähdössä huhtikuun lopussa kymmenen päivän (omatoimi) matkalle, kohteena Kapkaupunki ja Garden route. Laitan tarkempia matkasuunnitelmia tänne - ja mikäli olet käynyt Etelä-Afrikassa otan vastaan kaikki vinkit ja linkit

Muita matkoja vuodelle 2018 en ole "vielä" varaillut, mutta suunnitelmia on useita - ja niitä löytyy Bucket listalta...

• Kesällä voisi käydä Euroopan puuttuvia TCC-kohteita läpi, lähinnä Välimerellä tai Englannin kanaalisaarilla -- tai jospa sittenkin lähtisi Mongoliaan (Trans-Siberian kautta?), Uzbekistaniin tai Turkmenistaniin - näistä kaksi viimeistä voivat olla aika kuumia kohteita kesällä. 
• Loppuvuonna kohteista ykkösenä olisi Chile tai jonkin muu eteläisen pallonpuoliskon kohde, jossa olisi aurinkoa ja lämpöä. Odotellen Qatarin ta Turkishin lentotarjouksia... 

Keski-Aasian kolme maata

Kolmen viikon aikana tutustuin pintapuolisesti kolmeen Keski-Aasian maahan: Tadjikistaniin, Kirgistaniin ja Kazakstaniin, joista viimeisimpään vain Almatyn kaupungin osalta. Maiden väliset erot ovat huomattavat sekä maismien että ihmisten osalta.

Onneksi aloitimme matkan Keski-Aasian "köyhemmistä" valtiosta, Tadjikistanista. Maa osoittautui erittäin vuoristoiseksi ja tiestöltään haastavammaksi - kuoppaa ja mutkaa riitti eritysesti eteläisen osan eli Afganistanin rajan kohdalla, jossa keskituntinopeus oli luokkaa 20-30 km/h ja matkan teko välillä erittäin pölyistä. Vaikka infra olikin heikkoa, niin ihmiset sen sijaan olivat erittäin ystävällisiä, kontaktia ottavia (eritysesti lapset!) ja hymyileviä - ehkäpä turistien vähyys osaltaan tähän vaikutti mutta kaikkialla oltiin erittäin kiinnostuneita mistä kaukaa oltiin tultu ja miksi. Eritysesti mieleen jäi pienessä Yamg kylässä järjestetty musiikkiesitys, jossa nuoret esiintyivät meille ja lopulta pyysivät kaikkia yhdessä heidän kanssaan tanssimaan. Tämä siis erittäin pienessä kylässä Tadjikistanin eteläosassa. Bulunkul järven (3800 mpy) elinolot taas pistivät miettimään miten ihmiset pystyvät elämään näinkin kuivassa ja vuoristoisessa maastossa.

Kirgistaniiin saavuttaessa hämmästyi oli taas suuri - maa on erittäin vehreä verrattuna eteläiseen Tadjikistaniin ja tiet erinomaisia. Luonto oli myös upeaa, eritysesti Karakolin ja Song Kul järven luona. Ihmiset olivat puolestaan enemmän perus jurottajia eikä hymyä saati kontaktia saanut luotua läheskään samalla tavalla kuin Tadjikistanissa. Teiden hyvän kunnon vuoksi voin suositella maata omatoimiseen matkailuun vaikka vuokra-autolla. Vuoristovaelluksiin löytyy paljon vaihtoehtoisia reittejä. Bishkekin kaupunki on isompi ja selkeämpi verattuna Dusahbehen.

Kazakstanin osalta ehdin vain Almatyyn, mutta jo matka kaupunkiin lentokentältä osoitti että kyseessä on Keski-Aasian vaurain maa. Erittäin hyväkuntoiset tiet, luksus autot, ravintolat ja ihmiset puhuvat hyvää englantia (ravintoloissa). Kaikki mahdollinen tarjonta on yltäkylläisyyttä - ja ihmiset jopa hymyilevät taasen enemmän kuin Kirgistanissa.

Hintataso maiden välillä vaihtelee huimasti - Tadjikistan on halvin (esim. olut 0.4€) ja Kazakstan on kallein (esim. olut 1.5€).

Valitettavasti täällä kertaa en päässyt käymään Afganistanissa, mutta sain sentään ostettua Afgaanihuivin eräältä Afgaanimyyjältä Wakhankin laaksossa. 

Seuraava matka suuntautuukin ihan toisenlaiseen ympäristöön usemman tuhannen kilometrin päähän Keski-Aasiasta. 

Pamirin korkeat solat

Bulunkulista matka jatkui Murgabiin - lähelle Kiinan rajaa, jonka jälkeen suuntasimme suoraan pohjoiseen kohti Kirgistania. Matkalla ylitettiin muutama korkeampi sola, joista korkein oli 4460mpy.

Tällä alueella on myös todettu olevan erikoisia ilmiöitä ja ihmiset ovat raportoineet oudoista valoista ja tapahtumista - Entisen CCCP:n "alue 51".

Ennen Kirgisian rajaa kävimme vielä Karakol järven rannalla olevassa kylässä lounaalla, josta matka jatkui rajalle. Rajan ylitys Kirgistaniin meni tällä kertaa nopeammin - rajan ylityskohta oli 4300mpy. 

Pamir highway

Langarista matka jatkui kohti Pamirin ylänköjä, jossa kulkee kuuluisa Pamir highway noin 3.5km korkeudella. Ensimmäinen majoitus oli Bulunkul järven rannalla, joka on Tadjikistanin kylmin paikka (talvella lämpötila putoaa alle -60 asteen), joka kutsutaan myös "paikaksi maailman laidalla" - kylässä ei ole juoksevaa vettä eikä sähköjä. Kylässä oli muutamia taloja - ja yllätyksenä suomalaisten tukema rakennettu koulu jonka eristyksen oltiin käytetty suomalaista tietotaitoa. Kävimme myös katsomassa toista järveä, Yashinkul, joka oli väriltään turkoosi. Kylä oli karuudessaan erittäin hieno, vaikka infraa ei ollutkaan. Yöllä tähdet loistivat taivaalla erittäin upeasti ja tuuli ulvoi. Tämä jos mikä paikka oli pysäyttävä - täällä näkyi ensimmäiset jakit laitumella.

Afganistanin rajalla

Khorogista matka jatkui etelään Afganistanin rajaa seuraten. Iskashimissa oli tarkoitus käydä Afganistanin puolella mutta raja oli suljettu, koska Taliban oli tehnyt terrori-iskun muutamia päiviä sitten torille johon oli tarkoitus mennä käymään joten matka jatkui kohti Yamgin kylää. Matkalla nähtiin useampia silkkitien aikaisia linnoituksia ja pyhäkköä Wakhan laakson alueella.

Yamgin kylässä illalla oli kyläläisten tanssiesityksiä. Kylässä on paikallisen keksijän ja uskonnollisen henkilön, Mubarak Kadam Wakhanin, museo. Seuraavana päivänä kävin kuumissa lähtiessä ennen matkaa Langariin, jossa Panj joki alkaa Pamir ja Wakhan jokien virroista. 

Seuraavassa kuvia kolmen matkapäivän ajalta ennen paluuta Pamir highwaylle.

Khorog

Tänään on vietetty "lepopäivä" Khorogin kaupungissa joka on Vuoristo-Badaskhikin pääkaupunki. Kaupunki on erittäin vehreä ja sijaitsee 2100 mpy noin 3-4km vuorten ympäröimässä laaksossa. Aamupäivällä käytiin "kasvitieteellisessä puutarhassa" joka sijaitsee noin 2300 mpy ollen näin toiseksi korkeimmalla sijaitsevat "kasvitieteellinen puutarha" - puutarhasta oli hienot näkymät kaupunkiin.

Iltapäivällä käytiin paikallisessa basaarissa ja muuten suljettiin Gunh joen vartta pitkin lämpötilan ollessa yli 30 astetta. Huomenna matka jatkuu etelään Afganistanin rajaa seuraten Yamg kylään. Seuraavaan neljään päivään ei sitten ole enää netti-yhteyksiä käytettävissä kunnes vasta itä Tadjikistanissa Murgabin kylässä. Sen verran saatiin tietoa että ylängöllä jonne lähdetään ajamaan ovat lämpötila 5-10 asteeseen.  

Kuvia Khorogista

Kohti Pamiria

Eilen lähdettiin Dusahbesta kohti Pamir highwayta ensiksi suunnaten Kalai Klumb nimiseen kylään, joka sijaitsee Tadjikistanin ja Afganistanin rajalla, osana GBAO aluetta johon vaaditaan erikoistuvat. Matka kesti lähemmäs 8 tuntia ja matkaa oli 380km. Lisämausteen matkaa toi Shurabad pass (2200mpy) ylitys, jossa oli juuri sattunut iso maanvyöry ja maantie oli auki vain klo 12-13. Tästä syystä johtuen kävimme nopeasti katsomassa Nurekin patoalueen (maailman korkein pato - 300 metriä) ja Hulbukin linnan, joka oli tehty uudestaan alkuperäisen mallin mukaan.

Myöhemmin iltapäivästä saavutimme Afganistanin rajan, josta matka jatkui erittäin mielenkiintoista tietä pitkin Kalai-Klumbiin, missä yövyttiin majatalossa.

Seuraavana aamuna matka jatkui klo 8 kohti Khorogin kaupunkia, joka on GBAO alueen isoin kaupunki. Matka oli jälleen erittäin pitkä (250km, 9 tuntia) ja maastoi alkoi muuttumaan jyrkemmäksi Na tiet vielä huonommiksi. Mutta maisemat olivat todella hienot rajajoen varrella. Illaksi saavuttiin Khorogin kaupunkiin, jossa vietetään pari päivää akklimatisoituessa ennen ylängöalueelle ajoa.