tiistai 16. heinäkuuta 2019

Ongi luostari ja Naadam festivaalit

Naadam festivaali ovat Mongolia tärkein kansallinen juhla, jota normaalisti vietetään heinäkuussa Ulanbaatarissa - mutta tätä ennen paikallisissa kylissä vietetään omat juhlat. Pääsimme yhteen näistä - Saikhan-Ovoo kylässä.

Ongi luostarin pääportti

Sunnuntai 23.6.2019

Päivän ensimmäisenä kohteena oli Ongi luostari (perustettu vuonna 1660), joka oli aiemmin toiminut lähes 1000 munkin tiibetin-buddhalaisen luostarina kunnes osana Stalinin puhdistuksia myös 1930 luvulla luostarissa vielä olleet noin 200 munkkia tapettiin ja vain muutama pääsi pakenemaan. Luostari oli aikoinaan Mongolia suurin väkimäärältään ja kooltaan.

Matkalla kohti Ongi luostaria

Tällä hetkellä luostarissa on jäljellä vain muutama raunioita sekä uudempi temppeli, jossa välillä suoritetaan rukousmenoja. Alueella ei tällä hetkellä asu munkkeja, ja johtava lama-munkki on tällä hetkellä Intiassa Dalai Laman opissa - ja mahdollisesti myöhemmin palaa alueelle rakentamaan luostaria uudelleen toimintakuntoon.

Alue on hieno - lähistön Ongi-joki virtaa muuten puna-ruskea-keltaisen Gobin autiomaan keskellä ja lähistöllä kohoaa useita vuoria. Ehkäpä vielä joskus tämäkin alue palaa entiseen kukoistukseen.

Ongi luostarialuetta mitä on jäljellä - Virhreä kattoinen rakennus on temppeli (tehty 2004)

Ongi luostarin aluetta

Vanha puu, joka varjossa oli kiva istua


Luostarilta jatkettin matkaa pohjoiseen Saikhan-Ovoo kylään, jossa vietettiin Naadam juhlia - eli Mongolian kansallista juhlaa jossa urheilulajeina ovat ratsastus, jousiammunta ja paini. Näistä näimme aluksi 4-10v lapsien 2-vuotisille hevosilla järjestetyn ratsastuskisan loppukiri - matkaa heillä oli yli 10km. Huimaa nähdä nuoret ratsastat ilman satulaa pienten hevosten selässä.

Seuraavana oli pääareenalla järjestetty painikisat, jossa samanaikaisesti areenalla paini useampi pari tarkoituksena saada toinen maahan, jonka jälkeen peli oli ohi. Kyse ei ollut mistään sumo-painista, vaan mongolialaisesta jossa vastustajaa tuijotetaan tiukasti ja yritetään saada otetta toisesta -- ja kun se saatiin, nopeasti yrittää kaataa vastustaja maahan. Tämän jälkeen häviäjä kunnioitti toista tekemällä "kotkatanssi" voittajan käden alta ja voittaja teki oman "kotka-tanssin" kylän vanhempien ja tuomarien edessä. Neljän tai useamman parin samanaikainen seuraaminen oli hieman haastavaa. Seurasimme otettua pari tuntia kunnes voittajat eri luokissa oltiin saatu selville.

Painija perinneasussaan

Ennen kisaa, kotkatanssi tehtiin myös valmentajan ympäri
Painit käynnissä, jokaisella painijalla oli myös "valmentaja" tai sponsori kentällä


Illaksi ajoimme taas pohjoiseen -- keskelle ei mitään jurttaleiriin, jossa vuorossa oli Mongolia BBQ juhla-ateria. Ruokaa muuten valmistettiin vähän samalla tavalla kuin rosvopaistia paitsi, että tulipunaiset kuumat kivet laitettiin asiassa olevien lihojen (lammasta) sekaan ja päälle juureksia -- ja jätettiin kaminan päälle kypsymään. Suomessa tosin valmistus on hieman eriävä, mutta maku oli muuten samanlaista.

Mongolian BBQ

Mongolia BBQ - lammasta, perunaa, porkkana...

Päivän leiri



2 kommenttia:

  1. Painiskelimme hetken viime kesänä sen välillä, että pitäisikö Mongoliaan mennä tuon Naadam-festivaalin aikaan vai nimenomaan eri aikaan ja päädyimme jälkimmäiseen. Kansanjuhlat, hienotkin, ruuhkineen, eivät aina oikein jaksa innostaa. Tuollainen pienimuotoisempi juhla olisi varmaan ollut se optimaalinen! Onneksi meillekin osui joku paininäytös/ottelu kohdalle, sillä olimme samaan aikaan meidän kahden hengen ryhmää hiukan isomman ryhmän kanssa Tereljissä ja tälle isommalle ryhmälle oli näytös, jota mekin sitten pääsimme seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Sama juttu -- eli oli halvempaa matkustaa Naadam-festivaalin "ulkopuolella" (heinäkuussa), mutta yllätys olikin suuri kun päästiin näkemään alueellista Naadam festivaalia, joista voittajat pääsevät Ulaanbaatarissa olevaan pääkisaan.

      Poista